Vanhimmat turvetutkimukset liittyvät soiden luonnonhistoriallisiin selvityksiin ja maaperän geologiseen kartoitukseen. Nykyisin valtakunnan turvevarojen kartoitusta tehdään energiaturvevarojen kartoittamiseksi, sekä muuhun turpeen käyttöön liittyvien raaka-aineiden paikantamiseksi. Kartoituksessa tulevat ilmi myös soiden luontoarvot. Turpeen käyttömuotoja ovat mm. kasvu-, ympäristö-, viherrakentamis-, öljynpoisto-, kuivike-, eriste-, suodatin-, tekstiili- ja hoitoturve.

Kartoitusten tärkeäksi tehtäväksi on tullut tiedon tuottaminen soista maankäytön suunnittelun pohjaksi kaavoituksiin, suojeluohjelmiin ja rakentamiseen.

Tutkimuskairana 1975-1983 on käytetty Hiller-kairaa ja vuoden 1983 jälkeen on käytetty laippakairaa. Korkeuden määritykseen käytetään optista vaaituslaitetta. Vuodesta 2001 on käytetty korkeuden määritykseen myös tarkkuus-GPS-laitetta. Laboratorionäytteiden otossa on käytetty pääosin tilavuustarkkaa mäntäkairaa ja 2000-luvulla on käytetty myös isoa laippakairaa. Havaintopisteet paikannettiin käyttäen käsisuuntakehää, mittanauhaa ja kulmaprismaa vuoteen 2001 saakka. Havaintopisteiden paikkatietotarkkuus on 20 metriä. Sen jälkeen havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli <10 metriä.

Turvetutkimuspisteiden paikantamisessa on käytetty 1:10 000 ja 1:20 000-mittakaavaisia perus- tai topografikarttoja. Tutkimuspisteiden linjastoverkosto on paikannettu maastossa perus- tai topografikarttojen avulla sekä käyttäen käsisuuntakehää, mittanauhaa ja kulmaprismaa. Vuodesta 1998 lähtien havaintopisteet on paikannettu myös GPS -laitteen avulla, ja laitteen käyttö vakiintui vuonna 2001.

Tutkimuspisteiden korkeus meren pinnasta on pääsääntöisesti määritetty vaaitsemalla. Vaaituspisteet on kiinnitetty mahdollisuuksien mukaan valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä ei välttämättä ole korkeustietoa. Vuosien 1975-2004 välillä tutkimustiedot on kirjattu havaintolomakkeisiin ja tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen tietokantoihin. Vuodesta 2005 havainnot on tallennettu maastotallentimilla ja siirretty tietokantoihin.

Tutkimusten apuna on käytetty myös Geologian tutkimuskeskuksen digitoimattomia, ennen vuotta 1975 kerättyjä turvetutkimusaineistoja.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tutkitusta suosta on tehty A-lomake, joka sisältää suon atk-numeron, nimen, karttalehden, painopisteen, pinta-alat ja yleisen sanallisen kuvauksen suosta ja turvekerrostumista.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tehdystä tutkimuspisteestä on tehty B-lomake, joka sisältää tutkimuspisteen suotyyppi-, turvekerrostuma- ja pohjamaalajitiedot. Lomake sisältää atk-numeron, koordinaatti- ja korkeustiedot.

Jokaisesta vuodesta 1982 lähtien tehdystä syvyyshavaintopisteestä on tehty C-lomake, joka sisältää koordinaattitiedot, atk-numeron ja turvekerrostuman paksuustiedon. Lisäksi lomakkeella voi olla korkeus-, suotyyppi- ja pohjamaalajitieto.

Jokaisesta vuosien 1975 ja 2004 välillä otetuista näytteenottopisteistä on tehty L-lomake, joka sisältää atk-numeron, tutkimuspisteen numeron, kairan tilavuustiedot sekä syvyyksittäin turpeen fysikaaliset ominaisuudet ja rikki. Lisäksi lomakkeella on turvelaji- ja turpeen maatuneisuustiedot syvyyksittäin.

Vuodesta 2001 lähtien havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli < 10 metriä. Vuodesta 2005 lähtien havainnot on tallennettu maastotallentimilla.

Syvyyskäyrät on tulkittu B- ja C-lomaketietojen ja geologisen pohjatiedon perusteella 1:10 000 peruskartoille, josta ne digitoitiin vektorimuotoon.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tutkitusta suosta on tehty A-lomake, joka sisältää suon atk-numeron, nimen, karttalehden, painopisteen, pinta-alat ja yleisen sanallisen kuvauksen suosta ja turvekerrostumista.

Jokaisesta vuoden 1975 ja sen jälkeen tehdystä tutkimuspisteestä on tehty B-lomake, joka sisältää tutkimuspisteen suotyyppi-, turvekerrostuma- ja pohjamaalajitiedot. Lomake sisältää atk-numeron, koordinaatti- ja korkeustiedot.

Jokaisesta vuodesta 1982 lähtien tehdystä syvyyshavaintopisteestä on tehty C-lomake, joka sisältää koordinaattitiedot, atk-numeron ja turvekerrostuman paksuustiedon. Lisäksi lomakkeella voi olla korkeus-, suotyyppi- ja pohjamaalajitieto.

Jokaisesta vuosien 1975 ja 2004 välillä otetuista näytteenottopisteistä on tehty L-lomake, joka sisältää atk-numeron, tutkimuspisteen numeron, kairan tilavuustiedot sekä syvyyksittäin turpeen fysikaaliset ominaisuudet ja rikki. Lisäksi lomakkeella on turvelaji- ja turpeen maatuneisuustiedot syvyyksittäin.

Vuodesta 2001 lähtien havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli < 10 metriä. Vuodesta 2005 lähtien havainnot on tallennettu maastotallentimilla.

Syvyyskäyrät on tulkittu B- ja C-lomaketietojen ja geologisen pohjatiedon perusteella 1:10 000 peruskartoille, josta ne digitoitiin vektorimuotoon.

Tutkimuskairana 1975-1983 on käytetty Hiller-kairaa ja vuoden 1983 jälkeen on käytetty laippakairaa. Korkeuden määritykseen käytetään optista vaaituslaitetta. Vuodesta 2001 on käytetty korkeuden määritykseen myös tarkkuus-GPS-laitetta. Laboratorionäytteiden otossa on käytetty pääosin tilavuustarkkaa mäntäkairaa ja 2000-luvulla on käytetty myös isoa laippakairaa.

Havaintopisteet paikannettiin käyttäen käsisuuntakehää, mittanauhaa ja kulmaprismaa vuoteen 2001 saakka. Havaintopisteiden paikkatietotarkkuus on 20 metriä. Sen jälkeen havaintopisteitä paikannettiin myös GPS-laitteella, jonka paikannustarkkuus oli <10 metriä.

Turvekartoitus