Metsähakkeen korjuupotentiaali kuvaa metsähakkeen raaka-aineiden teknis-taloudellista hankintamahdollisuutta. Raaka-aineina tässä aineistossa on huomioitu 1) ensiharvennusten energiapuu sekä 2) uudistushakkuilta korjattavat hakkuutähteet eli latvusmassa ja kannot. Teknis-taloudellinen potentiaali tarkoittaa sitä osaa ensiharvennuspuusta, latvusmassasta ja kannoista, joka on erilaisten rajoitteiden aiheuttamien vähennysten jälkeen korjattavissa. Tällaisia rajoitteita ovat mm. korjuukohteen hehtaarikohtainen energiapuun vähimmäiskertymä, kasvupaikka ja talteensaantoaste. Tekninen potentiaali ei kuvaa metsähakkeen saatavuutta, joka riippuu mm. metsänomistajan myyntihalukkuudesta ja kilpailutilanteesta.

Potentiaalit laskettiin MELA-ohjelmistolla (Siitonen ym. 1996, Hirvelä ym. 2017) perustuen VMI11:n ja VMI12:n koealatietoihin. Koealat on mitattu vuosina 2013–2017. MELA simuloi koealoille kestäviä ja toteuttamiskelpoisia käsittely-kehitysvaihtoehtoja ja valitsi sitten näistä ne, jotka toteuttivat annetut tavoitteet ja rajoitteet parhaiten. MELA-laskenta määritti puusta maksettujen hintojen ja korjuukustannusten perusteella myös sen, mikä osa kuitupuumittaisesta puusta ohjautui metsäteollisuuteen ja mikä energiapuuksi. Simulaatiot käsittivät sekä luonnonprosessit että metsäkäsittelytoimenpiteet. Kasvu ja luonnonpoistuma ennustettiin puutason tilastollisilla malleilla (mm. Hynynen ym. 2002) ja toimenpiteet perustuivat metsänhoitosuosituksiin (Äijälä ym. 2014, Koistinen ym. 2016). Laskennassa sovelletut yksikköhinnat ja -kustannukset perustuivat vuosina 2008–2017 keskimäärin toteutuneeseen hintatasoon ( http://www.luke.fi/MELA-metsalaskelmat).

Potentiaalit kuvaavat suurinta puuntuotannollisesti kestävää hakkuumahdollisuutta. Suurimman kestävän aines- ja energiapuun hakkuukertymän mukainen laskelma määrittää hakkuiden ylärajan silloin, kun metsätalouden puuntuotannollista kestävyyttä pidetään tavoiteltavana. Laskelman mukainen ainespuukertymän tilavuus oli 80,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Suurin jatkuvasti hakattavissa oleva taloudellinen ja puuntuotannollinen kestävyys ajatellaan toteutuvan, kun laskelmakausittaiset nettotulot ja aines- ja energiapuun kokonaishakkuukertymät pysyvät vähintään edellisen laskelmakauden tasolla, tukkipuukertymä säilyy koko laskelma-ajan vähintään ensimmäisen laskelmakauden tasolla, puuston tuottoarvo neljän prosentin korkokannalla laskettuna on laskelma-ajan lopussa vähintään alkuhetken tasolla ja kun nettotulojen nykyarvo maksimoituu em. rajoitteiden vallitessa neljän prosentin korkokannalla. Laskelmassa ei rajoiteta kasvun ja poistuman suhdetta, metsien ikäluokkarakennetta tai uudistushakkuiden määrää eikä puulajeittaista kestävyyttä edellytetä. Myöskään metsänomistajien myyntihalukkuutta ei ole huomioitu laskelmassa.

Ensiharvennusten energiapuusta osa on mittojensa puolesta materiaalikäyttöön sopivaa ns. kuitupuuta ja osa tätä pienempää eli ns. pienpuuta. Kuitupuun kuorellisena minimiläpimittana käytettiin männyllä 6,3 cm ja kuusella sekä lehtipuilla 6,5 cm. Kuituosan minimipituus oli 2,0 m. Ensiharvennusten energiapuulle laskettiin kokonaispotentiaali sisältäen sekä kuitupuumittaisen että pienemmän puun ja vielä erikseen pienpuun potentiaali. Potentiaalit eivät sisällä oksia.

Latvusmassan ja kantojen potentiaalit laskettiin seuraavasti: Laskelmasta poimittiin hakkuupoistuman biomassat avohakkuilta runkopuulle, oksille ja kannoille. Mukaan luettiin korjuuohjeiden mukaisesti vain kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavat turvemaat (Koistinen ym. 2016). Latvusmassan poistuma arvioitiin lisäämällä oksabiomassaan runkopuun hukkaosuus. Latvus- ja kantobiomassa muunnettiin kiintotilavuudeksi jakamalla kunkin jakeen biomassa vastaavalla kuivatuoretiheydellä. Lopulta korjuupotentiaali saatiin vähentämällä edellisestä palstalle suositusten mukaan jätettävä osuus, joka oli latvusmassalla 30 % (Koistinen ym. 2016) ja kannoilla 16-18 % (Anttila ym. 2013)

Teknis-taloudelliset hankintapotentiaalit laskettiin ensin maakunnittain ja levitettiin tämän jälkeen puuntuotannon metsämaalle 1 km × 1 km:n hilaan painottaen monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) aineistoilla (Koljonen ym. 2017, Anttila ym. 2018).

Viitteet

Anttila P., Muinonen E. & Laitila J. 2013. Nostoalueen kannoista jää viidennes maahan. BioEnergia 3: 10–11.

Anttila P., Nivala V., Salminen O., Hurskainen M., Kärki J., Lindroos T.J. & Asikainen A. 2018. Regional balance of forest chip supply and demand in Finland in 2030. Silva Fennica vol. 52 no. 2 article id 9902. 20 s. https://doi.org/10.14214/sf.9902

Hirvelä, H., Härkönen, K., Lempinen, R., Salminen, O. 2017. MELA2016 Reference Manual. Natural Resources Institute Finland (Luke). 547 s.

Hynynen J, Ojansuu R, Hökkä H, Salminen H, Siipilehto J, Haapala P. 2002. Models for predicting the stand development – description of biological processes in MELA system. The Finnish Forest Research Institute Research Papers. 835.

Koistinen A, Luiro J, Vanhatalo K. 2016. Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas. Tapion julkaisuja.

Koljonen, T., Soimakallio, S., Asikainen, A., Lanki, T., Anttila, P., Hildén, M., Honkatukia, J., Karvosenoja, N., Lehtilä, A., Lehtonen, H., Lindroos, T.J., Regina, K., Salminen, O., Savolahti, M. & Siljander, R. 2017. Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti. Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 21/2017. 106 s. Saatavissa: http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=16902.

Siitonen M, Härkönen K, Hirvelä H, Jämsä J, Kilpeläinen H, Salminen O et al. 1996. MELA Handbook. 622. 951-40-1543-6.

Äijälä O, Koistinen A, Sved J, Vanhatalo K, Väisänen P. 2014. Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.