Maatalousmaa vuonna 2021 aineisto kuvaa mahdollisimman kattavasti maankäytöltään maatalouteen kuuluvia alueita vuonna 2021, sisältäen sekä maataloustukia saavat alueet, että tukien ulkopuoliset alueet. Aineisto on koostettu käyttäen Ruokaviraston tuottamia perus- ja kasvulohkoaineistoja sekä Maanmittauslaitoksen tuottamaa maastotietokantaa. Peruslohkoaineisto on komission asetuksen 796/2004 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 20 artiklassa tarkoitettu viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä. Järjestelmää käytetään EU:n pinta-alaperusteisen maataloustuen hallinnoinnissa. Aineisto käsittää vuoden 2021 peruslohkojen tilanteen 31.12.2021. Kasvulohkolla tarkoitetaan yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä aluetta, jossa kasvatat yhtä kasvilajia, useamman kasvilajin seosta tai jota kesannoidaan tai joka on erityiskäytössä. Yhdellä peruslohkolla voi olla yksi tai useampia kasvulohkoja. Kasvulohko voi kuulua vain yhteen peruslohkoon. Kasvulohkojen rajat ja samalla niiden pinta-alat voivat vaihdella peruslohkon sisällä vuosittain. Peltolohkorekisteristä on aineistoon otettu mukaan ne lohkot joihin yhdistyy kasvulohkoista tieto viljellystä kasvista. Aineistosta on tiputettu pois ei-maatalousaluetta olevat lohkot, esimerkiksi metsäiset alueet. Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta on koko Suomen kattava maastoa kuvaava aineisto ja se koostuu erilaisista kohderyhmistä. Maastotietokannan Maatalousmaa -aineisto sisältää Maastotietokannan pellot, ja puutarhat. Niityt ovat erillinen kohdeluokka. Mammuttiprojektia varten MTK kohdeluokat Maatalousmaa (pellot ja puutarhat) ja Niitty yhdistettiin yhdeksi aineistoksi. Kohdeluokat on poimittu vuoden 2021 Maastotietokannasta. Kohdeluokat ja niiden kuvaukset löytyvät: https://www.maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/attachments/2018/03/Maastotietokohteet_0.pdf Peruslohkoaineistosta ja maastotietokannasta poimitut kohteet on yhdistetty siten, että maatalousmaa muodostetaan ensisijaisesti käyttämällä peruslohkoaineistosta poimittuja peruslohkoja. Tämän joukon ulkopuolelle jäävä maatalousmaa tulee maastotietokannasta. Aineistojen yhdistäminen on kuvattu tarkemmin tuotantokuvauksessa. https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/maatalousmaa2021.pdf https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Metatietokuvaus_peltolohkorekisteri.pdf Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

Maatalousmaa vuonna 2020 aineisto kuvaa mahdollisimman kattavasti maankäytöltään maatalouteen kuuluvia alueita vuonna 2020, sisältäen sekä maataloustukia saavat alueet, että tukien ulkopuoliset alueet. Aineisto on koostettu käyttäen Ruokaviraston tuottamia perus- ja kasvulohkoaineistoja sekä Maanmittauslaitoksen tuottamaa maastotietokantaa. Peruslohkoaineisto on komission asetuksen 796/2004 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 20 artiklassa tarkoitettu viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä. Järjestelmää käytetään EU:n pinta-alaperusteisen maataloustuen hallinnoinnissa. Aineisto käsittää vuoden 2020 peruslohkojen tilanteen 31.12.2020. Kasvulohkolla tarkoitetaan yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä aluetta, jossa kasvatat yhtä kasvilajia, useamman kasvilajin seosta tai jota kesannoidaan tai joka on erityiskäytössä. Yhdellä peruslohkolla voi olla yksi tai useampia kasvulohkoja. Kasvulohko voi kuulua vain yhteen peruslohkoon. Kasvulohkojen rajat ja samalla niiden pinta-alat voivat vaihdella peruslohkon sisällä vuosittain. Peltolohkorekisteristä on aineistoon otettu mukaan ne lohkot joihin yhdistyy kasvulohkoista tieto viljellystä kasvista. Aineistosta on tiputettu pois ei-maatalousaluetta olevat lohkot, esimerkiksi metsäiset alueet. Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta on koko Suomen kattava maastoa kuvaava aineisto ja se koostuu erilaisista kohderyhmistä. Maastotietokannan Maatalousmaa -aineisto sisältää Maastotietokannan pellot, ja puutarhat. Niityt ovat erillinen kohdeluokka. Mammuttiprojektia varten MTK kohdeluokat Maatalousmaa (pellot ja puutarhat) ja Niitty yhdistettiin yhdeksi aineistoksi. Kohdeluokat on poimittu vuoden 2020 Maastotietokannasta, joka on saatavissa Paituli-palvelusta (poiminta tehty 19.04.2021). Kohdeluokat ja niiden kuvaukset löytyvät: https://www.maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/attachments/2018/03/Maastotietokohteet_0.pdf Peruslohkoaineistosta ja maastotietokannasta poimitut kohteet on yhdistetty siten, että maatalousmaa muodostetaan ensisijaisesti käyttämällä peruslohkoaineistosta poimittuja peruslohkoja. Tämän joukon ulkopuolelle jäävä maatalousmaa tulee maastotietokannasta. Aineistojen yhdistäminen on kuvattu tarkemmin tuotantokuvauksessa. https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/maatalousmaa2020.pdf https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Metatietokuvaus_peltolohkorekisteri.pdf Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

Seabed substrate 1:100 000 is one of the products produced in the EMODnet (European Marine Observation and Data network) Geology III EU project. Project provided seabed geological material from the European maritime areas. The EMODnet Geology III project (http://www.emodnet-geology.eu/) collects and harmonizes geological data from the European sea areas to support decision-making and sustainable marine spatial planning. The EMODnet Geology partnership has included 39 marine organizations from 30 countries. This data includes the EMODnet seabed substrate map at a scale of 1:100 000 from the Finnish marine areas. It is based on the data produced on a scale of 1:20 000 by the Geological Survey of Finland (GTK). The data has been harmonized and reclassified into five Folk substrate classes (clay + silt (mud), sandy clays, clayey sands, coarse sediments, mixed sediments) and bedrock. The data describes the seabed substrate from the uppermost 30 cm of the sediment column. The data have been generalized into a target scale (1:100 000). The smallest smallest cartographic unit within the data is 0.05 km2 (5 hectares). Further information about the EMODnet-Geology project III is available on the portal (http://www.emodnet-geology.eu/). Permission (AN17367) to publish the material was obtained from the Finnish Defence Office 29.9.2017.

The Baltic Sea Pressure Index is a calculation of quantity and spatial distribution of potential cumulative impacts on the Baltic Sea. The BSII is based on georeferenced datasets of human activities (36 datasets), pressures (18 datasets) and ecosystem components (36 datasets), and on sensitivity estimates of ecosystem components (so-called sensitivity scores) that combine the pressure and ecosystem component layers, created in <a href="http://www.helcom.fi/helcom-at-work/projects/holas-ii" target="_blank">HOLAS II</a> project. The assessment can be applied with a focus on pressures only by using the Baltic Sea Pressure Index (BSPI) which shows the anthropogenic pressures/human activities in the defined assessment units without including ecosystem components. The BSPI however includes a weighting component in order to grade the effect of the pressures on the ecosystem in a generalized perspective. Cumulative impacts are calculated for each assessment unit (1 km2 grid cells) by summing all impacts occurring in the unit. All datasets and methodologies used in the index calculations are approved by all HELCOM Contracting Parties in review and acceptance processes. This dataset covers the time period 2011-2016. Please scroll down to "Lineage" and visit <a href="http://stateofthebalticsea.helcom.fi/cumulative-impacts/" target="_blank">State of the Baltic Sea website</a> for more info.

The raw materials of forest chips in Biomass Atlas are small-diameter trees from first thinning fellings and logging residues and stumps from final fellings. The harvesting potential consists of biomass that would be available after technical and economic constraints. Such constraints include, e.g., minimum removal of energywood per hectare, site fertility and recovery rate. Note that the techno-economic potential is usually higher than the actual availability, which depends on forest owners’ willingness to sell and competitive situation. The harvesting potentials were estimated using the sample plots of the 11th and 12th national forest inventory (NFI11 and NFI12) measured in the years 2013–2017. First, a large number of sound and sustainable management schedules for five consecutive ten-year periods were simulated for each sample plot using a large-scale Finnish forest planning system known as MELA (Siitonen et al. 1996; Hirvelä et al. 2017). MELA simulations consisted of natural processes and human actions. The ingrowth, growth, and mortality of trees were predicted based on a set of distance-independent tree-level statistical models (e.g. Hynynen et al. 2002) included in MELA and the simulation of the stand (sample plot)-level management actions was based on the current Finnish silvicultural guidelines (Äijälä et al. 2014) and the guidelines for harvesting of energy wood (Koistinen et al. 2016). Future potentials were assumed to materialize when the industrial roundwood fellings followed the level of maximum sustainable removals (80.7 mill. m3 in this calculation). The maximum sustainable removals were defined such that the net present value calculated with a 4% discount rate was maximized subject to non-declining periodic industrial roundwood and energy wood removals and net incomes, and subject to the saw log removal remaining at least at the level of the first period. There were no constraints concerning tree species selection, cutting methods, age classes, or the growth/drain ratio in order to efficiently utilize the dynamics of forest structure. The potential for energywood from first thinnings was calculated separately for all the wood from first thinnings (Small-diameter trees from first thinnings) and for material that does not fulfill the size-requirements for pulpwood (Small-diameter trees from first thinnings, smaller than pulpwood). The minimum top diameter of pulpwood in the calculation was 6.3 cm for pine (Pinus sylvestris) and 6.5 cm for spruce (Picea abies) and broadleaved species (mainly Betula pendula, B. pubescens, Populus tremula, Alnus incana, A. glutinosa and Salix spp.). The minimum length of a pulpwood log was assumed at 2.0 m. The potentials do not include branches. The potentials for logging residues and stumps were calculated as follows: The biomass removals of clear fellings were obtained from MELA. According to harvesting guidelines for energywood (Koistinen et al. 2016) mineral soils classified as sub-xeric (or weaker) and peatlands with corresponding low nutrient levels were left out from the potentials. Finally, technical recovery rates were applied (70% for logging residues and 82-84% for stumps) (Koistinen et al. 2016; Muinonen et al. 2013) The techno-economical harvesting potentials were first calculated for nineteen Finnish regions and then distributed on a raster grid at 1 km × 1 km resolution by weighting with Multi-Source NFI biomasses as described by Anttila et al. (2018). The potentials represent time period 2025-2034 and are presented as average annual potentials in solid cubic metres over bark. References Äijälä O, Koistinen A, Sved J, Vanhatalo K, Väisänen P. 2014. Metsänhoidon suositukset. [Guidelines for sustainable forest management]. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Anttila P., Nivala V., Salminen O., Hurskainen M., Kärki J., Lindroos T.J. & Asikainen A. 2018. Regional balance of forest chip supply and demand in Finland in 2030. Silva Fennica vol. 52 no. 2 article id 9902. 20 s. https://doi.org/10.14214/sf.9902 Hirvelä, H., Härkönen, K., Lempinen, R., Salminen, O. 2017. MELA2016 Reference Manual. Natural Resources Institute Finland (Luke). 547 p. Hynynen J, Ojansuu R, Hökkä H, Salminen H, Siipilehto J, Haapala P. 2002. Models for predicting the stand development – description of biological processes in MELA system. The Finnish Forest Research Institute Research Papers. 835. Koistinen A, Luiro J, Vanhatalo K. 2016. Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas. [Guidelines for sustainable harvesting of energy wood]. Tapion julkaisuja. Muinonen E., Anttila P., Heinonen J., Mustonen J. 2013. Estimating the bioenergy potential of forest chips from final fellings in Central Finland based on biomass maps and spatially explicit constraints. Silva Fennica 47(4) article 1022. https://doi.org/10.14214/sf.1022. Siitonen M, Härkönen K, Hirvelä H, Jämsä J, Kilpeläinen H, Salminen O et al. 1996. MELA Handbook. 622. 951-40-1543-6.

The Superficial deposits 1:20 000 / 1:50 000 data include material produced during the period 1972-2007 for land use planning, for the mapping and inventory of the natural resources as well as for environmental management and for scientific research. The main mapping scale has been 1:10 000. The data contains a sediment as a basal deposit at a depth of one metre. The minimum size of the basal deposit polygon is two hectares, with islands, mire and field enclosures, as well as geologically significant sites as an exception. The 0.4-0.9 m thick layers are described as overlying the basal deposit and, in geologically or economically significant cases, such layers could be even thicker. The minimum polygon size of the overlying deposit is usually four hectares. Thin covering layers under 0.4 m in thickness, which are difficult to delimit but effect an area of at least four hectares, are displayed as point data. Besides the deposits Quaternary geological formations formed in different ways, such as eskers and hummocky moraines, are described in the data. Other mapping sites such as small rock exposures, dunes and raised beaches are shown as point or line data. Coordinate reference system of the Superficial deposits 1:20 000 / 1:50 000 was transformed in March 2013. The transformation from Finnish National Grid Coordinate System (Kartastokoordinaattijärjestelmä, KKJ) Uniform Coordinate Frame to ETRS-TM35FIN projection was done by using the three-dimensional transformation in accordance with the recommendations for the public administration JHS154.