Yksittäisten puunrunkojen tunnistamista varten on ensin tuotettu lavtuspeittoaineisto. Se saatiin vuoden 2013 seudullisesta väärävärikuvasta luodun NDVI-rasterin ja rakennuspolygonien avulla. NDVI-rasterista valittiin yli 2-metriset kasvillisuutta sisältävät kohteet, jotka eivät ole rakennuksia. Analyysin pohjana olevassa laserkeilausaineistossa on Helsingin koillisosissa kohinaa, jolle ei ollut tehtävissä mitään ja joka aiheuttaa sen, että latvuspeittävyys kohinan alueella jää hieman todellista alhaisemmiksi. Runkojen sijainnit selvitettiin latvuspeiton avulla etsimällä latvuksen korkein kohta käyttäen latvukselle oletuksena 3,5 m halkaisijaa. Aineiston on Decumanus-hankkeessa tuottanut Saksan avaruustekniikan tutkimuskeskus DLR. Aineisto on saatavilla HSY:n karttapalvelusta osoitteessa https://kartta.hsy.fi

Savilahden alueen auringon säteilyenergia (kWh/v/m2) rakennuksittain. Mallinnuksen lähtötietona käytettiin Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta luotua maastomallia Kuopion Savilahden alueelta vuodelta 2011. Analyysin menetelmä perustui pinnanmuotojen ja suuntien, paikallisten aurinkosäteilyolosuhteiden ja varjostavien elementtien mallintamiseen ja niiden perusteella laskettuun kattopintojen sekä maaston aurinkosäteilyn vastaanoton laskemiseen. Analyysi huomioi diffuusin, suoran ja siroavan säteilyn, ilmankosteuden, pilvisyyden sekä kaikkien olemassa olevien kattopintojen kaltevuudet, muodot ja suuntaukset. Mallinnus huomioi lisäksi kaikki vuonna 2011 olemassa olleiden rakenteiden ja kasvillisuuden aiheuttamat varjostukset. Analyysin lopputuloksena syntyi georeferoitu TIFF-muotoinen karttamateriaali kattopinta-aloista. Rakennusten osalta analyysi kattoi kaikki alueen olemassa olevat rakennukset, jotka olivat keilaushetkellä vuonna 2009 rakennettuna. Esimerkiksi suuri osa Viestikadun ja osa Kuopion yliopistollisen sairaalan rakennuksista ei ollut vielä rakennettuna keilaushetkellä, joten ne eivät näy tämän työn lopputuloksena syntyneessä karttamateriaalissa. Parhaiten aurinkopaneelien ja –keräimien sijoittamiseen soveltuvat sellaiset katot, joissa yhteistä pinta-alaa on vähintään 5-10 m2 ja säteilyä yli 800 kWh/m2/v. Aurinkoenergiapotentiaalikartta tehtiin osana Savilahden vähähiilinen energiamalli – SaVE –hanketta. Pöyry Finland Oy:n laatima selvitys Savilahden alueen aurinkoenergiapotentiaalista on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.savilahti.com/save-hanke.

Aineisto sisältää ulkoisen säteilyn annosnopeudet Suomen mittausasemilta. Automaattiset mittausasemat muodostavat valvontaverkon, joka mittaa ulkoisen säteilyn annosnopeutta eripuolilla Suomea. Valvontaverkko koostuu noin 255 mittausasemasta ja sen ylläpidosta vastaa Säteilyturvakeskus (STUK).

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen pintasäähavaintoasemien laskennalliset ilman lämpötilan kuukausikeskiarvot ja kuukauden sadekertymät vuodesta 1844 alkaen. Tilastolliset arvot laskettu säähavaintoasemilla tehdyistä mittauksia. Ilman lämpötilan kuukausiarvo on keskiarvo kyseisen kalenterikuukauden jokaisesta vuorokausikeskiarvosta. Sademäärän kuukausiarvo on kyseisen kalenterikuukauden vuorokausikertymien summa.

Pääkaupunkiseudun auringon säteilyenergia, aurinkopaneeleille sopivat sijainnit ja sähköntuottopotentiaali (MWh/vuosi) rakennuksittain. Aineisto koostuu kolmesta tasosta: 1) auringon säteilyenergia katoille, kWh/m2/vuosi (tiff), 2) aurinkopaneeleille sopiva ala katolla (shp) ja 3) pinta-ala (m2) sekä aurinkosähkön tuottopotentiaali (MWh/v) rakennuksittain (shp). Auringon säteilyenergia katoille on mallinnettu käyttäen kaupunkien pistepilviaineistoja, jotka ovat Espoon osalta peräisin vuodelta 2013, Vantaan osalta vuodelta 2012 ja Helsingin osalta vuosilta 2008-2013. Mallinnuksessa on otettu huomioon suora ja pilvistä heijastunut säteily, katon muoto ja suunta, varjostukset rakennuksista ja puista sekä auringon asema eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Aurinkopaneeleille soveltuva ala on määritetty valitsemalla ne katon osat, joille tulee säteilyä yli 847 kWh/m2/vuosi, yhtenäistä pinta-alaa on vähintään 5 m2 ja etäisys katon reunasta on yli 0,5 metriä. Sähkön vuosituoton potentiaalia laskettaessa on oletettu aurinkopaneelien hyötysuhteeksi 15 % ja niiden olevan asennettu katon suuntaisesti myös tasakatoilla. Rakennuksen aurinkopaneeleille soveltuva maksimipinta-ala on neliömetreinä kentässä p_ala_m2 ja sähkön vuosituotto (MWh/v) kentässä sahk_mwh_v. Seutuatlas-karttapalvelussa voit valita tason "Aurinkopaneeleille sopivat sijainnit"; joka näyttää, mihin osaan kattoa tulee vuositasolla riittävästi auringon säteilyä. Aurinkosähköpotentiaali kilowattitunteina vuodessa sekä aurinkopaneeleille sopiva ala neliömetreinä löytyvät kunkin rakennuksen tiedoista. Aineisto on valmistunut Decumanus-hankkeessa ja sen on tuottanut hankkeessa mukana ollut belgialainen paikkatietopalveluihin erikoistunut yritys Eurosense. Aineistoa ei päivitetä.

Tiedot on poimittu kuntien avoimista rajapinnoista vuonna 2017 ja yhtenäistetty HSY:ssä. Rakennustiedot tullaan päivittämään vuonna 2021. Rakennuksille löytyy seuraavat tiedot Kenttä selitys Kunta Kuntakoodi Kuntanimi Kunnan nimi valm_v käyttöönottovuosi VTJ_PRT pysyvä rakennustunnus Kerrosala Kerrosala neliömetreinä Kerrosluku Kerrosten lukumäärä Tilavuus Tilavuus (m3) Kayt_koodi Rakennusluokituksen käyttöluokan koodi https://www.stat.fi/meta/luokitukset/rakennus/001-1994/koko_luokitus.html Kayt_luok Rakennusluokituksen mukainen kaksinumeroinen luokka Kayttark Rakennusluokituksen mukainen kolminumeroinen luokka Lamm_tapa Lämmönjakotapa Lämmönlähde Lämmityksen lämmönlähde Lisäksi rakennusten tiedoista löytyy laskennallinen lämmitysenergian kulutus rakennustyypin ja iän perusteella (kWh/m2/vuosi), joka on tilojen lämmitykseen ja käyttöveden lämmitykseen kuluvien lämmitysenergioiden summa. Laskennallinen lämmitysenergian kulutus löytyy omakotitaloille, rivi- ja kerrostaloille sekä liike- ja palvelurakennuksille (ei teollisuusrakennuksille). Tiedot on mySMARTLife-hankkeessa tuottanut VTT ja paikkatiedoksi muuttanut HSY.

Aineisto sisältää Kriging menetelmällä 1km*1km hilaan interpoloidut kuukauden keskilämpötilan ja sademäärän vuodesta 1961 lähtien. Interpolointi tehty R:n gstat-paketilla selittäjinä järvisyys, merisyys sekä korkeuden neliöjuuri.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien laskennallisia ja mitattuja vuorokausiarvoja vuodesta 1844 alkaen. Laskennallisia arvoja ovat ilman lämpötilan vuorokausikeskiarvo ja sateen vuorokausikertymä. Mitattuja arvoja ovat ilman minimi- ja maksimilämpötila, maanpinnan minimilämpötila ja lumensyvyys. Ilman lämpötilan ääriarvot mitataan 06 ja 18 UTC ja maanpinnan minimilämpötila 06 UTC. Nämä kuvaavat ääriarvoja edellisen 12 tunnin (klo 18-06 ja 06-18 UTC) jakson ajalta.

SILAM (System for Integrated modeLling of Atmospheric coMposition) on leviämismalli, joka on kehitetty ilmakehän koostumuksen ja ilmanlaadun arvioimiseksi sekä hätätilannepäätöksien tueksi. Aineisto sisältää ilmanlaatuennusteen keskeisimmille ympäristön haitallisille aineille: CO, NO, NO2, O3, SO2, PM10 ja PM2.5. Ennustemalllin data kattaa Euroopan alueen. Uusi ennusteajo tulee saataville kerran vuorokaudessa.

Ilmatieteen laitoksen salamanpaikannin havaitsee ja paikantaa salamoita koko Suomessa. Havainnot sisältävät maasalamat osaiskuineen sekä osan pilvisalamoista. Pilvisalamoiden havaintotehokkuus on kuitenkin oleellisesti heikompi kuin maasalamoiden. Keskeisimmät paikantimen ilmoittamat parametrit ovat aika- ja paikkatieto. Järjestelmä ilmoittaa lisäksi mm. huippuvirta- sekä paikannusepätarkkuusarvion. Maasalamoiden osalta paikannustarkkuus (maakontaktipiste) on tyypillisesti alle 1 km, mutta paikannustarkkuus vaihtelee paikannuksesta toiseen. Kokonaisuudessaan datassa esiintyy koko sallittu jatkumo aina maksimiarvoon 25 km asti. Pilvisalamoiden osalta virhearviot ovat tyypillisesti suurempia, mutta toisaalta niiden sijaintia ei muutenkaan voi täsmällisesti määritellä yhdellä ainoalla pisteellä (ei ole maakontaktia).