Suuralueelliseen moreenigeokemialliseen kartoitusaineiston alkuperäinen käyttötarkoitus oli valtakunnallinen geokemiallinen yleiskartoitus ja malminetsintä. Muita käyttötapoja ovat esimerkiksi maaperän taustapitoisuusarvio, metsämaan ravinnepitoisuusarviot, maaperän emäskationien puskurikapasiteetin arviointi ja rapautumisnopeusarviot.

Näytteen koordinaatit on määritetty 1:20 000 -peruskarttalehdiltä tai pienempimittakaavaisilta kartoilta. Koordinaatit edustavat 300 m x 1000 m kokoisen näytteenottoalueen painopistettä. Painopisteessä saattaa olla muuta maalajia kuin moreenia. Muut tiedot perustuvat kenttäyhdistelmänäytteestä tehtyihin kemiallisiin analyyseihin.

Näytteiden otto, käsittely ja analytiikka on kuvattu Suomen geokemian atlaksen 2. osan (Koljonen 1992) sivuilla 14-26.

Näytteet on otettu muuttumattomasta moreenista (C-horisontti) pohjavesipinnan alta noin 70 cm syvyydeltä (vaihteluväli 50 cm-200 cm) vuonna 1983 tiheydellä 1 näyte / 300 km2. Aineisto kattaa koko Suomen, kokonaisnäytemäärä on 1056. Näytteet ovat kenttäyhdistelmänäytteitä. Aineistoon talletetut laskennalliset näytepisteen koordinaatit on laskettu 5 osanäytteen koordinaattien painopisteestä. Osanäytteet on kerätty 300 m x 1000 m laajuiselta suorakaiteen muotoiselta alueelta. Pohjois-Suomessa näytteet on saatu yhdistämällä aikaisemmin Pohjoiskalotti-projektin yhteydessä otettuja näytteitä.

Näytteistä on seulottu analyysiin alle 0,06 mm raekokolajite. Näytteistä on analysoitu alkuaineiden kokonaispitoisuuksia ja kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Kokonaispitoisuus on määritetty joko neutroniaktivointianalyysillä tai vahvalla happouuttosarjalla. Kulta ja palladium on määritetty liekittömällä atomiabsorptioon perustuvalla analyysimenetelmällä. Rikkipitoisuus on määritetty Leco-analysaattorilla.

Etelä- ja Väli-Suomen näytteistä on määritetty myös alle 2 mm raekokolajitteen kokonaispitoisuudet ja kuningasvesiliukoiset pitoisuudet.

Kenttähavainnot, koordinaatit ja kenttäyhdistelmänäytteestä määritetyt alkuainepitoisuudet on yhdistetty tietokannaksi, jonka kukin tietue kuvaa yhtä (kenttäyhdistelmä) näytepistettä. Analyysimenetelmään viitataan nelimerkkisellä menetelmäkoodilla. Koodit ovat seuraavat:

900N = neutroniaktivointianalyysi (todellinen kokonaispitoisuus)

312P = kokonaisliuotus vahvalla happouutolla (kokonaispitoisuus)

511P = kuningasvesiliuotus

810L = Rikin määritys Leco-analysaattorilla

519U = kultamääritys liekittömällä atomiabsorptioon perustuvalla analyysimenetelmällä

Alkuainepitoisuus-tietoon kuuluu numeerinen pitoisuusarvo yksikössä mg kg-1 (mg/kg) eli ppm ja mahdollinen tarkistusmerkki. Pitoisuus on talletettu muuttujaan, jonka nimi koostuu alkuaineen kemiallisesta merkistä ja analyysimenetelmän koodista. Esimerkiksi YB_511P on ytterbiumin (Yb) pitoisuus, joka on määritetty kuningasvesiliuotuksella (511P). Sitä seuraava muuttuja on tarkistusmerkki, esimerkiksi YB_511PT. Jos lukuarvoa seuraava tarkistusmerkki on ’>’ tai ’<’, niin pitoisuuskenttään talletettu lukuarvo on kemiallisen analyysimenetelmän määritysraja ja todellinen pitoisuus on tätä arvoa pienempi. Joskus määritysrajatieto puuttuu ja kenttään on talletettu arvo 0. Etelä- ja Väli-Suomesta <2 mm raekokolajitteesta tehdyt analyysitulokset on talletettu eri tiedostoon.

Näytteiden otto, käsittely ja analytiikka on kuvattu Suomen geokemian atlaksen 2. osan (Koljonen 1992) sivuilla 14-26.

Näytteet on otettu muuttumattomasta moreenista (C-horisontti) pohjavesipinnan alta noin 70 cm syvyydeltä (vaihteluväli 50 cm-200 cm) vuonna 1983 tiheydellä 1 näyte / 300 km2. Aineisto kattaa koko Suomen, kokonaisnäytemäärä on 1056. Näytteet ovat kenttäyhdistelmänäytteitä. Aineistoon talletetut laskennalliset näytepisteen koordinaatit on laskettu 5 osanäytteen koordinaattien painopisteestä. Osanäytteet on kerätty 300 m x 1000 m laajuiselta suorakaiteen muotoiselta alueelta. Pohjois-Suomessa näytteet on saatu yhdistämällä aikaisemmin Pohjoiskalotti-projektin yhteydessä otettuja näytteitä.

Näytteistä on seulottu analyysiin alle 0,06 mm raekokolajite. Näytteistä on analysoitu alkuaineiden kokonaispitoisuuksia ja kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Kokonaispitoisuus on määritetty joko neutroniaktivointianalyysillä tai vahvalla happouuttosarjalla. Kulta ja palladium on määritetty liekittömällä atomiabsorptioon perustuvalla analyysimenetelmällä. Rikkipitoisuus on määritetty Leco-analysaattorilla.

Etelä- ja Väli-Suomen näytteistä on määritetty myös alle 2 mm raekokolajitteen kokonaispitoisuudet ja kuningasvesiliukoiset pitoisuudet.

Kenttähavainnot, koordinaatit ja kenttäyhdistelmänäytteestä määritetyt alkuainepitoisuudet on yhdistetty tietokannaksi, jonka kukin tietue kuvaa yhtä (kenttäyhdistelmä) näytepistettä. Analyysimenetelmään viitataan nelimerkkisellä menetelmäkoodilla. Koodit ovat seuraavat:

900N = neutroniaktivointianalyysi (todellinen kokonaispitoisuus)

312P = kokonaisliuotus vahvalla happouutolla (kokonaispitoisuus)

511P = kuningasvesiliuotus

810L = Rikin määritys Leco-analysaattorilla

519U = kultamääritys liekittömällä atomiabsorptioon perustuvalla analyysimenetelmällä

Alkuainepitoisuus-tietoon kuuluu numeerinen pitoisuusarvo yksikössä mg kg-1 (mg/kg) eli ppm ja mahdollinen tarkistusmerkki. Pitoisuus on talletettu muuttujaan, jonka nimi koostuu alkuaineen kemiallisesta merkistä ja analyysimenetelmän koodista. Esimerkiksi YB_511P on ytterbiumin (Yb) pitoisuus, joka on määritetty kuningasvesiliuotuksella (511P). Sitä seuraava muuttuja on tarkistusmerkki, esimerkiksi YB_511PT. Jos lukuarvoa seuraava tarkistusmerkki on ’>’ tai ’<’, niin pitoisuuskenttään talletettu lukuarvo on kemiallisen analyysimenetelmän määritysraja ja todellinen pitoisuus on tätä arvoa pienempi. Joskus määritysrajatieto puuttuu ja kenttään on talletettu arvo 0. Etelä- ja Väli-Suomesta <2 mm raekokolajitteesta tehdyt analyysitulokset on talletettu eri tiedostoon.

Näytteet on otettu lapiolla tai iskuporakalustolla. Kenttäyhdistelmänäytteet on kuivattu laboratoriossa, seulottu <0,06 mm tai <2 mm raekokolajitteeseen. Näytteistä on analysoitu alkuaineiden kokonaispitoisuuksia ja kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Kokonaispitoisuus on määritetty joko neutroniaktivointianalyysillä tai vahvalla happouuttosarjalla. Kulta ja palladium on määritetty liekittömällä atomiabsorptioon perustuvalla analyysimenetelmällä. Rikkipitoisuus on määritetty Leco-analysaattorilla.

Aineisto