Suuralueellinen geokemia; purovesi

Suuralueellinen purovesigeokemiallinen kartoitusaineisto kuvaa pienten latvapurojen veden fysikaalisia ominaisuuksia ja alkuaineiden pitoisuuksia. Näytteet on otettu pienistä latvapuroista (valuma-alue alle 30 km2) loppukesällä 1990. Näytteenotto on toistettu noin joka neljännessä pisteessä vuosina 1995, 2000 ja 2006. Näytemäärät olivat vuonna 1990 1162 (tiheys 1 näyte / 300 km2), vuonna 1995 286, vuonna 2000 286 ja vuonna 2006 249 kappaletta. Aineisto kattaa koko Suomen.

Näytteiden otto, käsittely ja analytiikka on kuvattu Suomen geokemian atlaksen 3. osan (Lahermo ym. 1996) sivuilla 27 - 30. Kenttähavainnot, koordinaatit ja vesinäytteestä määritetyt fysikaaliset ominaisuudet ja alkuainepitoisuudet on yhdistetty tietokannaksi, jonka kukin tietue kuvaa yhtä näytepistettä. Kunkin näytteenottovuoden tiedot on talletettu eri tauluihin. Analyysimenetelmään viitataan nelimerkkisellä menetelmäkoodilla. Koodit ovat seuraavat:

143I = pH:n tai sähkönjohtavuuden määritys potentiometrisesti

143R = anionien määritys ionikromatografilla

143C = fosfaatin määritys spektorfotometrisesti

140M = liuenneiden alkuaineiden määritys vesinäytteestä ICP-MS-menetelmällä

140P = liuenneiden alkuaineiden määritys vesinäytteestä ICP-AES-menetelmällä

Alkuainepitoisuus-tietoon kuuluu numeerinen pitoisuusarvo yksikössä mg/L (eli ppm) tai µg/L (eli ppb) ja mahdollinen tarkistusmerkki. Sähkönjohtavuuden yksikkö on mS/m (25oC). Alkaliteetin yksikkö on mmol/L. Väriluvun yksikkö on mg Pt/L. KMnO4-luvun yksikkö on mg/L. Pitoisuus on talletettu muuttujaan, jonka nimi koostuu alkuaineen kemiallisesta merkistä ja analyysimenetelmän koodista sekä yksikkö ppm tai ppb. Esimerkiksi AS_140M_PPB on arseenin (As) pitoisuus, joka on määritetty ICP-MS-menetelmällä (140M) ja talletettu yksikössä µg/L eli ppb. Sitä seuraava muuttuja on tarkistusmerkki, esimerkiksi AS_140MT. Jos lukuarvoa seuraava tarkistusmerkki on ’>’ tai ’<’, niin pitoisuuskenttään talletettu lukuarvo on kemiallisen analyysimenetelmän määritysraja ja todellinen pitoisuus on tätä arvoa pienempi. Jos tarkistusmerkki on huutomerkki (!), analyysitulos on pienempi kuin analyysimenetelmän määritysraja, mutta tietokantaan on talletettu mittauslaitteen (epäluotettava) mittaustulos. Jos tarkistusmerkki on ’x’, tieto puuttuu.

Suuralueellisen purovesigeokemiallisen kartoitusaineiston alkuperäinen käyttötarkoitus oli valtakunnallinen geokemiallinen yleiskartoitus ja ympäristön tilan perusarviointi. Muita käyttötapoja ovat esimerkiksi ympäristön tilan muutosten arviointi ja pintaveden taustapitoisuuksien määrittäminen vesipuitedirektiivin mukaisessa valuma-alueiden kemiallisen tilan arvioinnissa.

Date (Julkaisu): 2010-11-22

Unique resource identifier: http://paikkatiedot.fi/so/1000170

Käyttötarkoitus: Suuralueellisen purovesigeokemiallisen kartoitusaineiston alkuperäinen käyttötarkoitus oli valtakunnallinen geokemiallinen yleiskartoitus ja ympäristön tilan perusarviointi. Muita käyttötapoja ovat esimerkiksi ympäristön tilan muutosten arviointi ja pintaveden taustapitoisuuksien määrittäminen vesipuitedirektiivin mukaisessa valuma-alueiden kemiallisen tilan arvioinnissa.

Myötävaikuttaneet tahot: Geological Survey of Norway, NGU

Status: Valmis

Omistaja

Geologian tutkimuskeskus

Geosanasto

Geokemia
Purovesi
Kartoitus
Näytteenotto
Kemialliset analyysit
Geokemialliset tutkimukset
Geokemialliset provinssit
Alkuaineet

Paikka

Suomi

Toimiala

Geokemialliset kartat
Kartastot
Geokemia
Purovesi
Kartoitus
Näytteenotto
Kemialliset analyysit

GEMET - INSPIRE themes, version 1.0

Geologia

Paikkatietohakemiston asiasanasto

Ei-Inspire

Saantirajoitteet: Muut rajoitteet

Muut rajoitteet: julkista saatavuutta ei ole rajoitettu

Käyttörajoitteet: Muut rajoitteet

Muut rajoitteet: Geologian tutkimuskeskuksen peruslisenssi

Sijaintitiedon esitystapa: Vektori

Metatiedon kieli: Finnish

Aiheluokka

Geotieteet

Unique resource identifier: EPSG:3067

Topologian taso: Pelkkä geometria

Jakeluformaatti

ESRI file gdb ( 10.1 )

Online-lähteen tiedot: http://gtkdata.gtk.fi/mdae/index.html ( WWW:LINK-1.0-http--link )

Raportoinnin laajuuden hierarkiataso: Tietoaineisto

Vaatimuksenmukaisuus

Date (Julkaisu): 2010-12-08

Selitys: Aineisto ei ole INSPIRE-tietotuotemäärittelyn mukainen

Sääntöjenmukaisuusaste: Ei

Kuvaus aineiston historiasta: Näytteen koordinaatit on määritetty 1:20 000 -peruskarttalehdiltä tai pienempimittakaavaisilta kartoilta. Kentällä on havainnoitu puron leveys, veden virtausnopeus, ympäristön maankäyttö ja maalaji näytteenottopisteessä. Muut tiedot perustuvat kentällä tai laboratoriossa tehtyihin veden fysikaalisten ominaisuuksien (esimerkiksi pH, sähkönjohtavuus) mittauksiin ja vesinäytteistä tehtyihin kemiallisiin analyyseihin.

Kenttähavainnot on koodattu seuraavasti:

Virran (puron) leveys ilmoitetaan metreinä.

Virtausnopeus on arvioitu neliluokkaisella asteikolla:

1 seisova vesi

2 selvä virtaus

3 nopea virtaus

4 uoma kuivillaan

Ympäristön maankäyttö on koodattu seuraavasti:

H hakkuuaukea

M metsä, pensaikko

N niitty, viljelemätön pelto

P viljelty pelto

S suo

T taaja asutus

X tuntematon

Maaperä

HK hiekka

KA kallio, louhikko, kivikko

MR moreeni

SA savi, siltti

TU turve

XX tuntematon

Suuralueellisessa purovesigeokemiallisessa kartoituksessa vesinäytteet kerättiin fysikaalis-kemiallisia määrityksiä ja anionianalyysejä varten 500 ml:n muovipulloon. Raskasmetallianalyysejä varten suodatettiin (0,45 µm) 100 ml vettä, joka kestävöitiin suprapur-typpihapolla (1 ml). Suodattaminen ja näytteiden hapotus tehtiin kentällä. Joka 20. näyte oli ns. blank-näyte (ionivaihdettua vettä), joka käsiteltiin kentällä samaan tapaan kuin varsinainen näyte. Yksityiskohtaiset näytteenottokuvaukset on esitetty julkaisussa Lahermo ym. (1996) ja vuoden 2000 osalta Gregorauskiene ym. (2000). Vesinäytteet kuljetettiin laboratorioon kylmäpulloilla jäähdytetyissä styrox-laatikoissa valolta suojattuina. Laboratoriossa näytelaatikot säilytettiin mittaukseen asti pimeässä kylmiössä noin 4 oC:n lämpötilassa. Näytteiden varastointiaika vaihteli eri vuosina.

Vuosina 1990, 1995 ja 2006 vesinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa Otaniemessä ja vuonna 2000 Norjan geologian tutkimuskeskuksessa (NGU). Laboratoriot ovat akkreditoidut TO25 (EN ISO/IEC 17025) mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin induktiivisesti kytketyllä plasma-massaspektometrillä (ICP-MS) ja plasma-atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES). GTK:ssa käytössä olleet ICP-laitteistot olivat ICP-AES malli Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 ja ICP-MS malli ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. NGU:ssa käytetty massaspektrometri oli High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) ja ICP-AES -laitteisto Termo Jarrel Ash ICP 61. Anionit (F-, SO42-, Cl- ja NO3-) määritettiin käyttäen ionikromatografista menetelmää (IC).

Veden pH mitattiin vuosina 1990 ja 1995 potentiometrisesti laboratoriossa WTW pH-90-laitteistolla sekä sähkönjohtavuus (EC) Radiometer CDM 83-konduktiometrillä. Vuosien 2000 ja 2006 näytteenotossa pH ja sähkönjohtavuus mitattiin kentällä WTW Multiline P3 pH/LF-SET-laitteistolla. Sähkönjohtokyvyn mittaamiseen käytettiin myös erillistä sähkönjohtokykymittaria (WTW LF92).

Bikarbonaattipitoisuudet (HCO3-) vuosina 1990, 1995 ja 2006 määritettiin laboratoriossa titrimetrisesti. Vuonna 2000 alkaliteetti mitattiin kentällä Hachin digitaalisella titraattorilla (Hach Model 16900-01). Liuos titrattiin pH-arvoon 4,5, mikä arvo määritettiin pH-mittarilla. Vuonna 2006 mitattiin 21 näytettä sekä kentällä että laboratoriossa (Tenhola ja Tarvainen 2008).

Description: Suuralueellisessa purovesigeokemiallisessa kartoituksessa vesinäytteet kerättiin fysikaalis-kemiallisia määrityksiä ja anionianalyysejä varten 500 ml:n muovipulloon. Raskasmetallianalyysejä varten suodatettiin (0,45 µm) 100 ml vettä, joka kestävöitiin suprapur-typpihapolla (1 ml). Suodattaminen ja näytteiden hapotus tehtiin kentällä. Joka 20. näyte oli ns. blank-näyte (ionivaihdettua vettä), joka käsiteltiin kentällä samaan tapaan kuin varsinainen näyte. Yksityiskohtaiset näytteenottokuvaukset on esitetty julkaisussa Lahermo ym. (1996) ja vuoden 2000 osalta Gregorauskiene ym. (2000). Vesinäytteet kuljetettiin laboratorioon kylmäpulloilla jäähdytetyissä styrox-laatikoissa valolta suojattuina. Laboratoriossa näytelaatikot säilytettiin mittaukseen asti pimeässä kylmiössä noin 4 oC:n lämpötilassa. Näytteiden varastointiaika vaihteli eri vuosina.

Vuosina 1990, 1995 ja 2006 vesinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa Otaniemessä ja vuonna 2000 Norjan geologian tutkimuskeskuksessa (NGU). Laboratoriot ovat akkreditoidut TO25 (EN ISO/IEC 17025) mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin induktiivisesti kytketyllä plasma-massaspektometrillä (ICP-MS) ja plasma-atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES). GTK:ssa käytössä olleet ICP-laitteistot olivat ICP-AES malli Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 ja ICP-MS malli ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. NGU:ssa käytetty massaspektrometri oli High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) ja ICP-AES -laitteisto Termo Jarrel Ash ICP 61. Anionit (F-, SO42-, Cl- ja NO3-) määritettiin käyttäen ionikromatografista menetelmää (IC).

Veden pH mitattiin vuosina 1990 ja 1995 potentiometrisesti laboratoriossa WTW pH-90-laitteistolla sekä sähkönjohtavuus (EC) Radiometer CDM 83-konduktiometrillä. Vuosien 2000 ja 2006 näytteenotossa pH ja sähkönjohtavuus mitattiin kentällä WTW Multiline P3 pH/LF-SET-laitteistolla. Sähkönjohtokyvyn mittaamiseen käytettiin myös erillistä sähkönjohtokykymittaria (WTW LF92).

Bikarbonaattipitoisuudet (HCO3-) vuosina 1990, 1995 ja 2006 määritettiin laboratoriossa titrimetrisesti. Vuonna 2000 alkaliteetti mitattiin kentällä Hachin digitaalisella titraattorilla (Hach Model 16900-01). Liuos titrattiin pH-arvoon 4,5, mikä arvo määritettiin pH-mittarilla. Vuonna 2006 mitattiin 21 näytettä sekä kentällä että laboratoriossa (Tenhola ja Tarvainen 2008).

Vuosina 1990, 1995 ja 2006 vesinäytteet analysoitiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) laboratoriossa Otaniemessä ja vuonna 2000 Norjan geologian tutkimuskeskuksessa (NGU). Laboratoriot ovat akkreditoidut TO25 (EN ISO/IEC 17025) mukaisesti.

Vesinäytteet analysoitiin induktiivisesti kytketyllä plasma-massaspektometrillä (ICP-MS) ja plasma-atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES). GTK:ssa käytössä olleet ICP-laitteistot olivat ICP-AES malli Jarrel-Ash Atomcomp Series 800 ja ICP-MS malli ICP-MS Perkin Elmer SCIEX Elan 5000. NGU:ssa käytetty massaspektrometri oli High Resolution ICP-MS (Finnigan Mat Element) ja ICP-AES -laitteisto Termo Jarrel Ash ICP 61. Anionit (F-, SO42-, Cl- ja NO3-) määritettiin käyttäen ionikromatografista menetelmää (IC).

Veden pH mitattiin vuosina 1990 ja 1995 potentiometrisesti laboratoriossa WTW pH-90-laitteistolla sekä sähkönjohtavuus (EC) Radiometer CDM 83-konduktiometrillä. Vuosien 2000 ja 2006 näytteenotossa pH ja sähkönjohtavuus mitattiin kentällä WTW Multiline P3 pH/LF-SET-laitteistolla. Sähkönjohtokyvyn mittaamiseen käytettiin myös erillistä sähkönjohtokykymittaria (WTW LF92).

Bikarbonaattipitoisuudet (HCO3-) vuosina 1990, 1995 ja 2006 määritettiin laboratoriossa titrimetrisesti. Vuonna 2000 alkaliteetti mitattiin kentällä Hachin digitaalisella titraattorilla (Hach Model 16900-01). Liuos titrattiin pH-arvoon 4,5, mikä arvo määritettiin pH-mittarilla. Vuonna 2006 mitattiin 21 näytettä sekä kentällä että laboratoriossa (Tenhola ja Tarvainen 2008).

Kenttätiedot on yhdistetty analyysituloksiin SPSS-ohjelmalla kenttätunnuksen perusteella.