Lintuatlakseen on pyritty saamaan mukaan mahdollisimman kattavasti kaikki vuosina 2006–2010 kerätty ja tavalla tai toisella lintujen pesintään liittyvä havainto- ja seurantatieto. Tietoa on saatu mm. seuraavista lähteistä:

- Hatikan kautta lintuatlasjärjestelmään tallennettu tieto

- paperisilla atlaslomakkeilla museolle lähetetty tieto

- BirdLife ry:n Tiira-järjestelmästä on siirretty kaikki pesimisvarmuusindeksillä merkityt havainnot atlasjärjestelmään syksyllä 2010. Lisäksi jotkut atlasvastaavat ovat omatoimisesti siirtäneet Tiiran havaintoja atlasjärjestelmään

- rengastustiedot on siirretty atlasjärjestelmään siltä osin kuin ne koskevat poikasrengastuksia tai pesivinä rengastettuja tai kontrolloituja emolintuja

- museon petolintu- ja sääksirekisterissä olleet tiedot

- WWF:n merikotkarekisterin tiedot

- Metsähallituksen petolintuseurantojen tiedot (muutto- ja tunturihaukka, maakotka ja merikotka Lapin alueella)

- museon linnustonseurannan laskenta-aineistot ja pesäkortit

- Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen peltolintu-, vesilintu- ja riistakolmiolaskentojen tiedot

- Harvinaisuushavainnoista atlakseen on kelpuutettu vain rariteettikomitean tai paikalliskomiteoiden hyväksymät havainnot

Atlasruudun selvitysaste lasketaan painotettuna pesimävarmuussummana ruudussa havaituista lajeista. Laji, josta on todettu varma pesintä antaa eniten painoa ja saa arvon 3; laji, josta on todettu todennäköinen pesintä saa arvon 2; ja laji, josta on todettu mahdollinen pesintä saa arvon 1. Ruudun selvitysasteeseen vaikuttaa siis sekä lajimäärä että kunkin lajin pesinnän varmuus. Esimerkiksi: 15 varmaa pesimälajia, 10 todennäköistä pesimälajia, ja 12 mahdollista pesimälajia antavat ruudulle painotetun summan 77. Sama summa koostuu myös esimerkiksi 25 varmasta pesimälajista, viidestä todennäköisestä, ja 17 mahdollisesta pesimälajista.

Selvitysasteluokat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, satunnaisahavaintoja, ja ei havaintoja ovat luokittelutyökaluja, joilla lähinnä havainnollistetaan kartoilla eri väreillä kartoituksen tehokkuutta. Luokille on määritelty raja-arvot ja ruudun painotetun pesimävarmuusindeksisumman perusteella määräytyy mihin luokkaan ruutu sijoittuu. Esimerkiksi: jos eteläisen Suomen ruudussa selvitysasteluokan hyvä alaraja on 254 ja yläraja 290, sijoittuu esim. summalla 250 luokkaan tyydyttävä ja summalla 301 luokkaan erinomainen. Selvitysasteiden luokkarajat ovat matalampia maan pohjoisosissa kuin eteläosissa, koska potentiaalisten lajien määrä yleisesti ottaen laskee pohjoista kohden mentäessä. Ruutujen selvitysasteita määriteltäessä on otettu myös huomioon maa-alan vähäisyys ns. rannikkoruuduissa (= sellaiset ruudut, joissa on vähintään 20 km2 vettä). Lisäksi yksittäisiin ruutuihin on tehty tapauskohtaista hienosäätöä selvitysasteiden luokkarajoissa, sillä kaikkiin ruutuihin ei kaavamainen laskentatapa sovellu. Selvitysasteiden määrittely tehtiin toisen atlaksen (1986–89) aikaan, ja tarkempi selvitys aiheesta löytyy kirjan Muuttuva pesimälinnusto (Väisänen ym. 1998) liitteestä 1 (s. 514 lähtien).

Aineisto