Metsähakkeen korjuupotentiaali kuvaa metsähakkeen raaka-aineiden teknis-taloudellista hankintamahdollisuutta. Raaka-aineina tässä aineistossa on huomioitu 1) harvennusten energiapuu sekä 2) uudistushakkuilta korjattavat hakkuutähteet eli latvusmassa ja kannot. Teknis-taloudellinen potentiaali tarkoittaa sitä osaa harvennusenergiapuusta, latvusmassasta ja kannoista, joka on erilaisten rajoitteiden aiheuttamien vähennysten jälkeen korjattavissa. Tällaisia rajoitteita ovat mm. korjuukohteen hehtaarikohtainen energiapuun vähimmäiskertymä, kasvupaikka ja talteensaantoaste. Tekninen potentiaali ei kuvaa metsähakkeen saatavuutta, joka riippuu mm. metsänomistajan myyntihalukkuudesta ja kilpailutilanteesta.

Potentiaalit laskettiin MELA-ohjelmistolla (Siitonen ym. 1996, Hirvelä ym. 2017) perustuen VMI12:n koealatietoihin. Koealat on mitattu vuosina 2014–2018. MELA simuloi koealoille kestäviä ja toteuttamiskelpoisia käsittely-kehitysvaihtoehtoja ja valitsi sitten näistä ne, jotka toteuttivat annetut tavoitteet ja rajoitteet parhaiten. MELA-laskenta määritti puusta maksettujen hintojen ja korjuukustannusten perusteella myös sen, mikä osa kuitupuumittaisesta puusta ohjautui metsäteollisuuteen ja mikä energiapuuksi. Simulaatiot käsittivät sekä luonnonprosessit että metsäkäsittelytoimenpiteet. Kasvu ja luonnonpoistuma ennustettiin puutason tilastollisilla malleilla (mm. Hynynen ym. 2002) ja toimenpiteet perustuivat metsänhoitosuosituksiin (Äijälä ym. 2014, Koistinen ym. 2016). Laskennassa sovelletut yksikköhinnat ja -kustannukset perustuivat toteutuneeseen hintatasoon ( http://www.luke.fi/MELA-metsalaskelmat).

Potentiaalit kuvaavat suurinta puuntuotannollisesti kestävää hakkuumahdollisuutta. Suurimman ylläpidettävissä olevan aines- ja energiapuun hakkuukertymän mukainen laskelma määrittää hakkuiden ylärajan silloin, kun metsätalouden taloudellista ja puuntuotannollista kestävyyttä pidetään tavoiteltavana. Laskelman mukainen ainespuukertymän tilavuus vuonna 2026-2035 on 79 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Suurin jatkuvasti hakattavissa oleva taloudellinen ja puuntuotannollinen kestävyys ajatellaan toteutuvan, kun laskelmakausittaiset nettotulot ja aines- ja energiapuun kokonaishakkuukertymät pysyvät vähintään edellisen laskelmakauden tasolla, tukkipuukertymä säilyy koko laskelma-ajan vähintään ensimmäisen laskelmakauden tasolla, puuston tuottoarvo neljän prosentin korkokannalla laskettuna on laskelma-ajan lopussa vähintään alkuhetken tasolla ja kun nettotulojen nykyarvo maksimoituu em. rajoitteiden vallitessa neljän prosentin korkokannalla. Laskelmassa ei rajoiteta kasvun ja poistuman suhdetta, metsien ikäluokkarakennetta tai uudistushakkuiden määrää eikä puulajeittaista kestävyyttä edellytetä. Myöskään metsänomistajien myyntihalukkuutta ei ole huomioitu laskelmassa.

Harvennusten energiapuusta osa on mittojensa puolesta materiaalikäyttöön sopivaa ns. kuitupuuta ja osa tätä pienempää eli ns. pienpuuta. Kuitupuun kuorellisena minimiläpimittana käytettiin männyllä 6,3 cm ja kuusella sekä lehtipuilla 6,5 cm. Kuituosan minimipituus oli 2,0 m. Harvennusten energiapuulle laskettiin kokonaispotentiaali sisältäen sekä kuitupuumittaisen että pienemmän puun ja vielä erikseen pienpuun potentiaali. Energiapuu voitiin korjata joko rankana tai kokopuuna. Hankintaketjun kuiva-ainetappioksi oletettiin 5 %.

Latvusmassan ja kantojen potentiaalit laskettiin seuraavasti: Laskelmasta poimittiin avohakkuissa generoituvat latvusmassat ja kannot. Mukaan luettiin korjuuohjeiden mukaisesti vain kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat sekä vastaavat turvemaat (Koistinen ym. 2016). Latvus- ja kantobiomassa muunnettiin kiintotilavuudeksi jakamalla kunkin jakeen biomassa vastaavalla kuivatuoretiheydellä. Tästä vähennettiin ensin palstalle suositusten mukaan jätettävä osuus, joka oli latvusmassalla 30 % (Koistinen ym. 2016) ja kannoilla 16-18 % (Anttila ym. 2013). Tämän jälkeen oletettiin vielä kuiva-ainetappiot, jotka olivat latvusmassalle 20 % ja kannoille 5 %.

Teknis-taloudelliset hankintapotentiaalit laskettiin ensin maakunnittain ja levitettiin tämän jälkeen puuntuotannon metsämaalle 1 km × 1 km:n hilaan painottaen monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) aineistoilla (Koljonen ym. 2017, Anttila ym. 2018). Potentiaalit on laskettu ajanjaksolle 2026-2035. Potentiaalien yksikkö on kiintokuutiometriä vuodessa.

Viitteet

Anttila P., Muinonen E. & Laitila J. 2013. Nostoalueen kannoista jää viidennes maahan. BioEnergia 3: 10–11.

Anttila P., Nivala V., Salminen O., Hurskainen M., Kärki J., Lindroos T.J. & Asikainen A. 2018. Regional balance of forest chip supply and demand in Finland in 2030. Silva Fennica vol. 52 no. 2 article id 9902. 20 s. https://doi.org/10.14214/sf.9902

Hirvelä, H., Härkönen, K., Lempinen, R., Salminen, O. 2017. MELA2016 Reference Manual. Natural Resources Institute Finland (Luke). 547 s.

Hynynen J, Ojansuu R, Hökkä H, Salminen H, Siipilehto J, Haapala P. 2002. Models for predicting the stand development – description of biological processes in MELA system. The Finnish Forest Research Institute Research Papers. 835.

Koistinen A, Luiro J, Vanhatalo K. 2016. Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas. Tapion julkaisuja.

Koljonen, T., Soimakallio, S., Asikainen, A., Lanki, T., Anttila, P., Hildén, M., Honkatukia, J., Karvosenoja, N., Lehtilä, A., Lehtonen, H., Lindroos, T.J., Regina, K., Salminen, O., Savolahti, M. & Siljander, R. 2017. Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti. Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 21/2017. 106 s. Saatavissa: http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=16902.

Siitonen M, Härkönen K, Hirvelä H, Jämsä J, Kilpeläinen H, Salminen O et al. 1996. MELA Handbook. 622. 951-40-1543-6.

Äijälä O, Koistinen A, Sved J, Vanhatalo K, Väisänen P. 2014. Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.