Aineistoon päivitetään ylläpitäjälle toimitetuttuja yleiskaavoja neljä kertaa vuodessa: yleensä maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Yleiskaavapalvelussa on paikkatietoina yhdelmiä Suomen nykyisistä yleiskaavoista. Aineisto sisältää yleiskaavoista kaavatilanteen karttayhdelmät, hakemistokartat eri kaavojen keskeisimmillä ominaisuustiedoilla sekä kaavamerkinnät ja -määräykset. Em. aineistot kattavat maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavoituksen vuodesta 2000 lähtien sekä vanhan rakennuslain mukaisesti vahvistetut yleiskaavat siltä osin kun ne eivät ole kumoutuneet. Kaava-aineisto kootaan jo kunnan hyväksymisvaiheessa (ja kuntien yhteisten yleiskaavojen tapauksessa vahvistusvaiheessa vuoden 2016 lakimuutokseen asti), joten oikaisukehotusten ja valitusprosessien keskeneräisyyden vuoksi kaikki uusimmat yleiskaava-alueet eivät ole lainvoimaisia. Yleiskaavatiedot on kerätty kunnista ja konsulteilta sekä ELY-keskusten ja Suomen ympäristökeskuksen aineistoista. Aineisto sisältää lähes kaikki Suomessa (lukuun ottamatta Ahvenanmaata) voimassa olevat yleiskaavat. -Rakennuslain (370/1958) mukaisista yleiskaavoista valtion ympäristöhallinnon vahvistamat yleiskaavat. -Maankäyttö- ja rakennuslain (5.2.1999/132) mukaan laaditut kuntien hyväksymät yleiskaavat ja kuntien yhteiset yleiskaavat sekä vuoden 2016 lakimuutokseen asti ympäristöministeriön vahvistamat kuntien yhteiset yleiskaavat. -Muutokset näihin kaavoihin. Yleiskaavoista ylläpidettävät tiedot ovat Kaavakarttojen rasteriyhdelmät, erikseen yleiskaavatilanne ja teemayleiskaavat (esim. vaihekaava, strateginen tai maanalainen yleiskaava), jotka voivat olla päällekkäin voimassa. Jos samassa kaavassa on päällekkäisiä karttalehtiä, rasterina esitetään niistä vain yksi ja muut on liitetty pdf-muodossa kaavamerkintöjen ja -määräysten yhteyteen. Mikäli kaavakartalla on merkintöjä rajauksen ulkopuolella, ne ovat leikkaantuneet pois mosaiikkiyhdistelmän luonnissa. Kaavojen hakemistokartat vektoreina, erikseen yleiskaavojen hakemisto ja teemayleiskaavojen hakemisto (voivat olla päällekkäin voimassa). Kaavakohtaisesti keskeisimmät ominaisuustiedot: Tunnus, yleiskaavan yksilöivä tunnus on muodostettu 3-merkkisestä kuntakoodista, välinumerosta (ei vanhan rakennuslain kaavoilla) ja järjestysnumerosta etunollineen. Maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavoilla kuntakoodi on vuoteen 2013 asti hyväksytyillä 2013-14 kuntajaon mukainen ja siitä lähtien hyväksymisvuoden kunnan mukainen sekä sen perässä on teemakaavoilla numero 2 ja muilla yleiskaavoilla 1. Kuntien yhteisillä yleiskaavoilla on tunnuksessa vain yhden kunnan koodi. Vanhan rakennuslain mukaisesti vahvistetuilla yleiskaavoilla tunnuksen kuntanumero perustuu vuoden 2004 kuntajakoon. Kaavaan saattaa kuulua useita toisistaan erillisiä alueita. Nimi, yleiskaavan nimi. Kaavan hyväksyneen kunnan nimi saattaa esiintyä kentän alussa, kyseessä ei välttämättä ole nykyinen sijaintikunta. Päätöksen päiväys, päivämäärä jolloin kunta on hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavan tai kuntien yhteinen yleiskaava on vahvistettu tahi vuoden 2016 lakimuutoksen jälkeen hyväksytty taikka vanhan rakennuslain yleiskaava on vahvistunut. Rakennuslain kaavoista on viimeisin vahvistumispäiväys, jolloin joku toimivaltainen viranomainen tai oikeusistuin on kyseiseen yleiskaavaan muutoksen tehnyt. Valitusprosessien keston takia vanhan rakennuslain viimeinen yleiskaava vahvistui vasta huhtikuun lopussa 2006, maankäyttö- ja rakennuslain tultua voimaan vuonna 2000. Tyypittely, yleiskaavan luokittelu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisiin kunnan hyväksymiin tai kuntien yhteisiin taikka rakennuslain vahvistettuihin. Oikeusvaikutteisuus, yleiskaavan luokittelu oikeusvaikutteisiin, osin oikeusvaikutteisiin tai ei oikeusvaikutteisiin. Vanhan rakennuslain mukaisesti vahvistetuilla yleiskaavoilla luokka on aina oikeusvaikutteinen, vaikka kaava sisältäisi myös kunnan hyväksymispäätöksen varaan jääneitä alueita, koska ulkorajaus kattaa vain vahvistuneet alueet. Aineistoissa ei ole ollenkaan vanhan rakennuslain mukaisia vain kunnan hyväksymiä yleiskaavoja, joita valtion viranomainen ei ole vahvistanut. (Pinta-ala, yleiskaava-alueen nykyinen pinta-ala, eikä alkuperäisen kaavan suunnittelualueen. Kenttä on saatavissa vain vektoriaineiston mukana.) Lisätietoja, huomautuksina mm. kirjattu ne kaavatapaukset joissa on havaittu, ettei kaava ole tullut voimaan sellaisena kuin se on numeeristettu. Kaava-aineisto kootaan jo kunnan hyväksymisvaiheessa (ja kuntien yhteisten yleiskaavojen tapauksessa vahvistusvaiheessa vuoden 2016 lakimuutokseen asti), joten oikaisukehotusten ja valitusprosessien keskeneräisyyden vuoksi kaikki uusimmat yleiskaavat eivät ole lainvoimaisia. Muutoksenhaun takia osalla kaava-aluetta voi olla myöhäisempi voimaantulon päiväys. Vanhan rakennuslain mukaisiin yleiskaavoihin on myös tehty kuvankäsittelyllä vahvistusmerkintöjä. Joistakin kaavoista ei ole saatu kaikkia kartta- tai legendalehtiä. Samassa kaavassa saattaa olla voimassa päällekkäin useita karttalehtiä, jolloin vain yksi niistä näytetään rasterina ja muut legendan yhteydessä. Kuntien yhteisistä yleiskaavoista on listattu kunnat, joiden alueella kaava on sijainnut laatimisen aikaan. Linkitykset kaavamerkintöihin ja -määräyksiin. Tiedostot ovat pdf-muotoisia ja useampien legendalehtien tapauksessa monisivuisia. Jos samassa kaavassa on päällekkäisiä karttalehtiä, rasterina niistä on vain keskeisin ja muut on liitetty tähän legendalehtien jälkeen. Aineisto on saatavilla rajapinnan kautta seuraavissa koordinaatistoissa: EPSG:3067, ETRS89 / ETRS-TM35FIN EPSG:2393, KKJ / Finland Uniform Coordinate System EPSG:3873 - EPSG:3885, ETRS89/GKxxFIN-kaistat 19-31 EPSG:4326, WGS84 EPSG:3857, WGS84 Web Mercator (Auxiliary Sphere) EPSG:900913, Google Mercator

Maatalousmaa vuonna 2020 aineisto kuvaa mahdollisimman kattavasti maankäytöltään maatalouteen kuuluvia alueita vuonna 2020, sisältäen sekä maataloustukia saavat alueet, että tukien ulkopuoliset alueet. Aineisto on koostettu käyttäen Ruokaviraston tuottamia perus- ja kasvulohkoaineistoja sekä Maanmittauslaitoksen tuottamaa maastotietokantaa. Peruslohkoaineisto on komission asetuksen 796/2004 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 20 artiklassa tarkoitettu viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä. Järjestelmää käytetään EU:n pinta-alaperusteisen maataloustuen hallinnoinnissa. Aineisto käsittää vuoden 2020 peruslohkojen tilanteen 31.12.2020. Kasvulohkolla tarkoitetaan yhteen peruslohkoon kuuluvaa yhtenäistä aluetta, jossa kasvatat yhtä kasvilajia, useamman kasvilajin seosta tai jota kesannoidaan tai joka on erityiskäytössä. Yhdellä peruslohkolla voi olla yksi tai useampia kasvulohkoja. Kasvulohko voi kuulua vain yhteen peruslohkoon. Kasvulohkojen rajat ja samalla niiden pinta-alat voivat vaihdella peruslohkon sisällä vuosittain. Peltolohkorekisteristä on aineistoon otettu mukaan ne lohkot joihin yhdistyy kasvulohkoista tieto viljellystä kasvista. Aineistosta on tiputettu pois ei-maatalousaluetta olevat lohkot, esimerkiksi metsäiset alueet. Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta on koko Suomen kattava maastoa kuvaava aineisto ja se koostuu erilaisista kohderyhmistä. Maastotietokannan Maatalousmaa -aineisto sisältää Maastotietokannan pellot, ja puutarhat. Niityt ovat erillinen kohdeluokka. Mammuttiprojektia varten MTK kohdeluokat Maatalousmaa (pellot ja puutarhat) ja Niitty yhdistettiin yhdeksi aineistoksi. Kohdeluokat on poimittu vuoden 2020 Maastotietokannasta, joka on saatavissa Paituli-palvelusta (poiminta tehty 19.04.2021). Kohdeluokat ja niiden kuvaukset löytyvät: https://www.maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/attachments/2018/03/Maastotietokohteet_0.pdf Peruslohkoaineistosta ja maastotietokannasta poimitut kohteet on yhdistetty siten, että maatalousmaa muodostetaan ensisijaisesti käyttämällä peruslohkoaineistosta poimittuja peruslohkoja. Tämän joukon ulkopuolelle jäävä maatalousmaa tulee maastotietokannasta. Aineistojen yhdistäminen on kuvattu tarkemmin tuotantokuvauksessa. https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/maatalousmaa2020.pdf https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Metatietokuvaus_peltolohkorekisteri.pdf Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

Saaristoluokitus on tilastollinen ja paikkatietopohjainen alueluokitus, jossa Suomen alueet luokitellaan viiteen alueluokkaan. Saaristoluokituksen päätavoite on tunnistaa ja luokitella Suomen saaristoalueet ja saaristoa olosuhteiltaan muistuttavat manneralueet. Luokitus on toteutettu hallinnollisista rajoista riippumattomalla 250 metrin tilastoruutujaolla, joka mahdollistaa kuntia tarkemman alueiden luokittelun. Luokitus on muodostettu alueellisella yleistystasolla, jossa eri alueluokat erottuvat selkeinä kokonaisuuksina vähintään seudullisella tai maakunnallisella mittakaavatasolla. Luokituksen avulla saadaan tietoa erityyppisten saaristoalueiden ja saaristomaisten manneralueiden kehityksestä koko maan tasolla. Saaristoluokituksesta on olemassa vuoden 2021 tilannetta kuvaava versio. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Lisätietoja: https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Rakennettu_ymparisto/Tietojarjestelmat_ja_aineistot/Yhdyskuntarakenne#Saaristoluokitus

Aineisto sisältää päivittäistavarakauppojen ja oppilaitosten etäisyysvyöhykkeet sekä taajamien ja asemakaavoitetun alueen lievealueet. Vyöhykkeiden ja lievealueiden etäisyydet on mitattu linnuntietä pitkin. Vyöhykkeiden ominaisuustietoina ovat yksilöivä tunnus, vuosi ja pinta-ala (m2) sekä koulujen ja kauppojen vyöhykkeissä etäisyys. Oppilaitosten etäisyysvyöhykkeet: Oppilaitoksille (ala-asteet, yläasteet ja lukiot) on muodostettu 250, 500, 1000, 2000, 3000 ja 5000 metrin etäisyysvyöhykkeet. Jos samassa rakennuksessa on esim. sekä ala- että yläaste, löytyvät etäisyysvyöhykkeet sekä ala-asteiden että yläasteiden etäisyysvyöhykkeistä. Päivittäistavarakauppojen etäisyysvyöhykkeet: Päivittäistavarakaupoille on muodostettu 250, 500, 1000, 2000 ja 5000 metrin etäisyysvyöhykkeet. Asemakaavoitetun alueen lievealue: Asemakaavoitetuille alueille on muodostettu yhden kilometrin lievealueet. Etäisyys on mitattu asemakaavoitetun alueen reunasta ulospäin. Taajamien lievealueet: Taajamille on muodostettu yhden kilometrin lievealueet. Etäisyys on mitattu taajaman reunasta ulospäin. Aineistoista on saatavilla uusin vuosi.

Kaupunki-maaseutu-luokitus on paikkatietopohjainen luokitus, jossa Suomen alueet luokitellaan seitsemään alueluokkaan. Luokitus on toteutettu hallinnollisista rajoista riippumattomalla 250 metrin tilastoruutujaolla, joka mahdollistaa kuntia tarkemman alueiden luokittelun. Luokitus korvaa aiemmin käytössä olleet kaupunki-maaseutu-luokituksen ja maaseudun kolmijaon. Luokitus on muodostettu valtakunnalliseen karttaesitykseen soveltuvalla yleistystasolla, jossa eri alueluokat erottuvat selkeinä kokonaisuuksia koko maata kuvaavan kartan mittakaavassa. Luokituksen avulla saadaan tietoa erityyppisten alueiden kehityksestä koko maan tasolla. Alueluokkien kuvaukset ja lisätietoa: www.ymparisto.fi/kaupunkimaaseutuluokitus Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Luokituksesta on olemassa vuoden 2010 ja vuoden 2018 tilannetta kuvaavat versiot. Lisätietoja: https://www.ymparisto.fi/fi/rakennettu-ymparisto/kaupunkiseudut-ja-kaupungistuminen/kaupunki-maaseutuluokitus http://hdl.handle.net/10138/315440 http://hdl.handle.net/10138/135861 The YKR Urban-rural classification is a GIS based regional classification system produced by the Finnish Environment Institute (SYKE). It structures Finland using seven regional classes. The Urban-rural classification and its criteria reform the prior urban-rural regional classification and trisection of rural areas based on municipal boundaries (Ministry of Agriculture and Forestry 2006). The regional classification based on GIS data enables the utilisation of Finland’s extensive and comprehensive GIS materials identifying various regions regardless of municipal boundaries. The urban-rural classification makes it possible to gather nationwide information on regional development in Finland. The Finnish title of this dataset is Kaupunki-maaseutuluokitus (YKR) This dataset belongs to SYKE’s open data collection (CC BY 4.0) The YKR Urban-rural classification is available from SYKE's open information service and represents year 2010. More information: https://www.ymparisto.fi/fi/rakennettu-ymparisto/kaupunkiseudut-ja-kaupungistuminen/kaupunki-maaseutuluokitus http://hdl.handle.net/10138/315440 http://hdl.handle.net/10138/135861

Yhdyskuntarakenteen kuvaamista ja muutoksen seurantaa varten on kehitetty yhdyskuntarakenteen elementtejä kuvaavia aluejakoja. YKR-aluejaot on toteutettu yhdistelemällä 250 x 250 metrin ruutuja paikkatietomenetelmillä. Yhdistelyperusteina ovat mm. rakennustehokkuus, rakennusten käyttötarkoitus ja väestömäärä. YKR-aluejakoja ovat taajamat, kylät, pienkylät ja maaseudun harva asutus. YKR-taajamalla tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettua aluetta. Rajaus perustuu 250 m x 250 m ruudukkoon, jossa huomioidaan asukasluvun lisäksi rakennusten lukumäärä, kerrosala ja keskittyneisyys. Rajaus on sekä ajallisesti että alueellisesti vertailukelpoinen. Rajaus on hieman tiukempi kuin yleinen pohjoismainen taajamarajaus (vähintään 200 asukasta ja rakennusten välinen etäisyys alle 200m). Kylämäistä yhdyskuntarakennetta kuvaavan aluejaon tavoitteena on esittää taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät, jotka perustuvat vakituiseen asutukseen. Kylät on jaettu kahteen luokkaan, 20-39 asukkaan pienkylät sekä yli 39 asukkaan kylät. Harvaan maaseutuasutukseen kuuluvat ne alueet, jotka eivät kuulu taajamiin, kyliin eivätkä pienkyliin, mutta joissa on vähintään yksi asuttu rakennus (=väestöä) kilometrin säteellä. 100 % vettä sisältävät ruudut eivät kuulu aluejakoihin. Lisätietoja YKR-aluejakojen rajaamisessa käytetyistä kriteereistä ja menetelmästä löytyy metatiedon viitedokumentista. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Avoin tieto-palvelussa YKR-alueista on saatavilla joka viides vuosi ja uusin vuosi vuodesta 1990 lähtien. Ominaisuustietoina avoimissa aineistoissa ovat pelkät maapinta-ala ja vesipinta-ala, paitsi taajamista, joista on ominaisuustietona myös väestötiedot. Ympäristöhallinnon sisäisessä käytössä ovat aineistot viiden vuoden välein vuodesta 1990 lähtien sekä vuosittaiset aineistot vuodesta 2011 lähtien sekä väestön ja työpaikkojen lukumäärää koskevat ominaisuustiedot. Taajamien nimet ja tunnukset ovat ominaisuustietona erillisessä Taajamat-aineistossa, joka on jaossa Avoin tieto-palvelussa sekä ympäristöhallinnon käyttöliittymissä samoilta vuosilta kuin yhdyskuntarakenne aineisto. Avoimessa Taajamat-aineistossa nimet ja tunnukset ovat saatavilla vuodesta 2015 eteenpäin ja sisäisessä käytössä vuodesta 2012 eteenpäin. Käyttötarkoitus: YKR-aluejaot on rajattu Sykessä yhdyskuntarakenteen seurannan tarpeisiin. Yhdyskuntarakenteen jakaminen taaja- ja haja-asutukseen on yksi valtakunnallisen yhdyskuntarakenteen seurannan perusjaoista. Maankäytön ohjauskeinojen kannalta juuri taaja-asutuksen muodostuminen on ollut tärkeä peruste maankäytön suunnittelulle. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/YkrAsutus2010.pdf The YKR Spatial structure delineation is a spatial dataset created for describing and monitoring spatial structure. The dataset is based on the Monitoring System of Spatial Structure and Urban Form (YKR) produced by the Finnish Environment Institute. The data is presented in 250 x 250-meter statistical grid-cells. The values of the cells are a product of spatial analysis of statistical data regarding population, the number of buildings, floor area and building density. The four spatial structures delineated using the statistical data are localities (densely populated areas), villages, small villages and sparsely populated rural areas. The delineation of localities is implemented in several phases. Localities are densely built areas that have more than 200 inhabitants. Localities are described within specific threshold values concerning the population, number of buildings, floor area of buildings and building density. The delineation of localities extracts densely populated grid-cells from sparsely populated grid-cells. The threshold values have been selected on the basis of examinations of several different sample areas so that regional differences are taken into account as well as possible. The YKR-localities are classified with slightly stricter rules than the general Nordic standard, which has an outline limit set for at least 200 inhabitants and no more than 200 meters distance between buildings. The YKR-based delineation method of localities is comparable both in space and time. The delineation of villages describes rural agglomerations smaller than localities in sparsely populated areas. Thus villages are not included in the delimitation of localities. Villages have two categories based on the number of population. Small villages have 20-39 inhabitants and villages have more than 39 inhabitants. Areas outside localities and villages are classified as sparsely populated rural areas if there is at least one residential unit within one kilometer radius. The Finnish title of the dataset is YKR Aluejaot. This dataset belongs to Syke’s open data collection (BY CC 4.0). Syke’s open information service delivers the most current version of the dataset as well as the historical data at five-year intervals from 1990 onwards including only the land area information. The current version is updated on a yearly basis. For the internal use in environmental administration, the data is available at five-year intervals from 1990 onwards and on a yearly basis from 2011 onwards and includes all the attribute information. Names and id’s of the localities are included in separate Localities (densely populated areas) –dataset, which is also available from the open information service. Purpose of use: YKR spatial structure delineations are produced by Syke to support the monitoring of urban form and spatial structure. The division to densely and sparsely populated areas is one of the basic divisions used in the Monitoring System of Spatial Structure and Urban Form (YKR). Especially the development of densely populated areas (localities) has been an important guiding element for land use planning. More information: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/YkrSpatialStructure.pdf

Vuoden 2012 virkistys- ja viheralueet -teema sisältää seuraavat aineistot: Lähivirkistykseen soveltuvat alueet, joiden pinta-ala on vähintään 1.5 hehtaaria. Mitä suurempi pinta-ala on, sitä paremmin virkistysmahdollisuuksia on tarjolla. Aineisto sisältää Corinen 3-tason luokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 3321 rantahietikot ja dyynialueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla, sekä luokan 1422 muut urheilu- ja vapaa-ajan toiminta –alueet. Laajemmat, virkistykseen soveltuvat alueet, joiden pinta-ala on vähintään 20 hehtaaria. Mitä suurempi pinta-ala on, sitä paremmin virkistysmahdollisuuksia on tarjolla. Aineisto sisältää Corinen 3-tason luokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 3321 rantahietikot ja dyynialueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla, sekä luokan 1422 muut urheilu- ja vapaa-ajan toiminta –alueet. Laajat yli 10 000 hehtaarin kokoiset yhtenäiset luontoalueet, jotka ovat merkittäviä toimivan ekologisen verkoston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta juuri laaja-alaisuutensa ja yhtenäisyytensä takia. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Vähintään 1 hehtaarin kokoiset metsät ja suot, jotka kertovat alueen hiilinielupotentiaalista: mitä suurempi pinta-ala on, sitä enemmän hiilinielupotentiaalia alueella on. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 4121 avosuot. Luonnon ydinalueet, joiden ytimen pinta-ala on vähintään 100 ha, kun niiden 250 m leveä reunavyöhyke on poistettu. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Vähintään 1 hehtaarin kokoisten luontoalueiden reunavyöhykkeet. Aineisto kertoo luontoalueiden pirstoutuneisuudesta ekologisen yhtenäisyyden, ekologisen verkoston ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta: mitä pienempi pinta-ala ja mitä vähemmän reunavyöhykettä on, sitä yhtenäisempiä luontoalueet ovat. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Virkistys- ja viheralueteeman -aineistot perustuvat Corine maanpeiteaineistoihin Corine-aineisto on tuotettu yhdistämällä satelliittikuvatulkintatuloksia, olemassa olevia paikkatietoaineistoja sekä maastossa mitattua tietoa. Eri vuosien aineistojen erot eivät ole kaikki todellisia maankäytön muutoksia, vaan osa johtuu menetelmällisistä muutoksista ja aineistojen laadun parantumisesta. Corinen resoluutio vuoden 2012 on 20 m. Lisätietoa aineistoista: Kopperoinen ym. 2012. Kriteereitä ja mittareita kestävien kaupunkiseutujen suunnittelun työvälineiksi–paikkatietomenetelmien kuvaukset. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 28. Suomen ympäristökeskus ympäristökeskus. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Käyttötarkoitus: Maankäytön suunnittelun tueksi Lisätietoja: http://hdl.handle.net/10138/39843 https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/VirkistysViheralueet2012.pdf

Aineisto sisältää Ympäristöministeriön hyväksymät kansalliset kaupunkipuistot. Tällä hetkellä (16.11.2021) aineistossa on seuraavien kaupunkien kaupunkipuistojen ulkorajat: Pori, Hämeenlinna, Heinola, Hanko, Porvoo, Turku, Kotka, Forssa, Kuopio ja Kokkola. Tarkemmat tiedot kaupunkipuistoista löytyy kaupunkien www-sivuilta. Kansallinen kaupunkipuisto voidaan perustaa, kun halutaan säilyttää kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaisema, historialliset ominaispiirteet tai kaupunkikuvalliset, sosiaaliset, virkistykselliset tai muut erityiset arvot. Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan liittää alueita, jotka on maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston kannalta sopivaan käyttöön. Alueiden on oltava ensisijaisesti valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön omistamia, mutta omistajan suostumuksella kaupunkipuistoon voidaan liittää myös muita alueita. (Ympäristöministeriö) Käyttötarkoitus: Luonnonsuojelualueiden tiedon hallintaan. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Kaupunkipuistot.pdf

Syken asuinaluerajaus kuvaa taajamien asuttuja alueita ja on jaettu kolmeen luokkaan talotyypin ja rakentamisen tehokkuuden mukaan: kerrostaloalueisiin, pientaloalueisiin sekä harvaan pientaloasutukseen. Asuinalueella tarkoitetaan fyysistä ja toiminnallista kokonaisuutta, joka sisältää asuinkorttelien lisäksi kävelyetäisyydellä olevia julkisia ja kaupallisia palveluja, kuten päivittäistavarakauppoja, päiväkoteja, kouluja, puistoja ja virkistysalueita. Pien- ja kerrostaloalueet ovat varsinaisia taajamien asuinalueita, kun taas harva pientaloasutus ei muodosta selkeitä kokonaisuuksia omine lähipalveluineen vaan on rakenteeltaan hajanaista. Asuinaluerajaus on tehty yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmään (YKR) tuotettujen Tilastokeskuksen 250 m x 250 m tilastoruutujen pohjalta. Taajamarajauksena on käytetty Sykessä tehtyä taajamarajausta. Asuinalueisiin sisältyvät kaikki taajaman sisällä sijaitsevat ruudut, joissa asuminen on pääasiallista toimintaa. Asuinaluerajauksessa huomioidaan rakennusten määrä, kerrosala, talotyyppi ja aluetehokkuus. Rajauksen ulkopuolelle jäävät ruudut, joissa esim. teollisuus-, toimisto- tai liikerakennusten kerrosalan osuus on suuri, vaikka niissä olisi myös asuinrakennuksia. Kerros- ja pientaloalueet on jaettu sen mukaan, miten kerrosala jakautuu talotyypeittäin. Harvaa pientaloasutusta ovat ruudut, joissa aluetehokkuus on alle 0,02. Asuinaluerajaus on valtakunnallinen tilastollinen aluerajaus. Se ei rajaa yksittäisiä kaupunginosia tai asuinalueita vaan alueet ovat vyöhykemäisiä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Avoin tieto -palvelussa asuinalueista on saatavilla vuodesta 1990 lähtien joka viides vuosi sekä uusin vuosi ja ominaisuustietona pelkkä maapinta-ala. Ympäristöhallinnon sisäisessä käytössä on aineistot viiden vuoden välein vuodesta 1990 lähtien sekä vuosittaiset aineistot vuodesta 2011 lähtien sekä väestön ja asuinhuoneistojen lukumääriä koskevat ominaisuustiedot. Käyttötarkoitus: Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennetun ympäristön seuranta. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/Asuinalueet.pdf YKR Residential areas is a spatial dataset for delineating Finnish residential areas. The delineation method is based on the Monitoring System of Spatial Structure and Urban Form (YKR) produced by the Finnish Environment Institute. The analyses are made in a 250 x 250 meter statistical grid. The process delimits residential areas and classifies them into high-rise, low-rise and sparse detached house areas. The delineation of residential areas is based on the delineation of densely populated areas, localities, also produced by the Finnish Environment Institute. Residential areas are physical and functional entities, which in addition to residential block areas, include public and private services such as grocery stores and day cares situated within a walking distance of the residential blocks. The high-rise and low-rise areas form distinct residential districts inside localities, while sparse detached house areas are fragmented (sprawled) and do not form clear systems with their nearby services. The delineation of the residential area dataset takes into account the following factors: the number of buildings, the gross floor area, the housing type and area density. All statistical grid-cells where the gross floor area of industrial, office or commercial buildings is dominant are excluded even if they include some residential floor area or buildings. The cells are divided into high-rise areas and low-rise areas according to the distribution of different housing types. The sparse detached house area has an areal density below 0.02. The Finnish title of this dataset is “Asuinalueet”. The dataset belongs to Syke’s open data collection (CC BY 4.0) Syke’s open information service delivers the most current version of the dataset as well as the historical data at five year intervals from 1990 onwards including only the land area information. Current version is updated on a yearly basis. For the internal use in environmental administration the data is available at five year intervals from 1990 onwards and on a yearly basis from 2011 onwards and includes all the attribute information. Purpose of use: Monitoring the urban and spatial structure in accordance to the Land Use and Building Act. More information: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/ResidentialAreas.pdf

Vuoden 2018 virkistys- ja viheralueet -teema sisältää seuraavat aineistot: Lähivirkistykseen soveltuvat alueet, joiden pinta-ala on vähintään 1.5 hehtaaria. Mitä suurempi pinta-ala on, sitä paremmin virkistysmahdollisuuksia on tarjolla. Aineisto sisältää Corinen 3-tason luokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 3321 rantahietikot ja dyynialueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla, sekä luokan 1422 muut urheilu- ja vapaa-ajan toiminta –alueet. Laajemmat, virkistykseen soveltuvat alueet, joiden pinta-ala on vähintään 20 hehtaaria. Mitä suurempi pinta-ala on, sitä paremmin virkistysmahdollisuuksia on tarjolla. Aineisto sisältää Corinen 3-tason luokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 3321 rantahietikot ja dyynialueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla, sekä luokan 1422 muut urheilu- ja vapaa-ajan toiminta –alueet. Laajat yli 10 000 hehtaarin kokoiset yhtenäiset luontoalueet, jotka ovat merkittäviä toimivan ekologisen verkoston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta juuri laaja-alaisuutensa ja yhtenäisyytensä takia. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Vähintään 1 hehtaarin kokoiset metsät ja suot, jotka kertovat alueen hiilinielupotentiaalista: mitä suurempi pinta-ala on, sitä enemmän hiilinielupotentiaalia alueella on. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 4121 avosuot. Luonnon ydinalueet, joiden ytimen pinta-ala on vähintään 100 ha, kun niiden 250 m leveä reunavyöhyke on poistettu. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Vähintään 1 hehtaarin kokoisten luontoalueiden reunavyöhykkeet. Aineisto kertoo luontoalueiden pirstoutuneisuudesta ekologisen yhtenäisyyden, ekologisen verkoston ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta: mitä pienempi pinta-ala ja mitä vähemmän reunavyöhykettä on, sitä yhtenäisempiä luontoalueet ovat. Aineisto sisältää Corinen maankäyttöluokat 231 laidunmaat; 243 pienipiirteinen maatalousmosaiikki; 244 Puustoiset pelto- ja laidunmaat; 311 lehtimetsät; 312 havumetsät; 313 sekametsät; 321 luonnonniityt; 322 varvikot ja nummet; 324 harvapuustoiset alueet; 332 kalliomaat; 333 niukkakasvustoiset kangasmaat, sekä 4-tason luokat 1411 puistot; 4111 sisämaan kosteikot maalla; 4112 sisämaan kosteikot vedessä; 4121 avosuot; 4211 merenrantakosteikot maalla; 511 joet. Virkistys- ja viheralueteeman -aineistot perustuvat Corine maanpeiteaineistoihin Corine-aineisto on tuotettu yhdistämällä satelliittikuvatulkintatuloksia, olemassa olevia paikkatietoaineistoja sekä maastossa mitattua tietoa. Eri vuosien aineistojen erot eivät ole kaikki todellisia maankäytön muutoksia, vaan osa johtuu menetelmällisistä muutoksista ja aineistojen laadun parantumisesta. Corinen resoluutio vuoden 2012 ja 2018 aineistossa on 20 m. Lisätietoa aineistoista: Kopperoinen ym. 2012. Kriteereitä ja mittareita kestävien kaupunkiseutujen suunnittelun työvälineiksi–paikkatietomenetelmien kuvaukset. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 28. Suomen ympäristökeskus. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Käyttötarkoitus: Maankäytön suunnittelun tueksi Lisätietoja: http://hdl.handle.net/10138/39843 https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/VirkistysViheralueet2018.pdf