Statistics Finland's INSPIRE data Web Service is a WMS interface service through which the following data required by INSPIRE and national legislation on geographic information are available: 1) Statistical units: Regional divisions (municipality, major region, region, sub-regional unit, Regional State Administrative Agency (AVI), Centre for Economic Development, Transport and the Environment (ELY), electoral district) and grids 1 km x 1 km and 5 km x 5 km. 2) Non-profit and public services: Educational institutions (comprehensive schools, upper secon-dary general schools) 3) Production and industrial facilities: Production and industrial facilities The data are administered by Statistics Finland. The service is free of charge and does not require authentication or identification with a user ID and password. The general Terms of Use must be observed when using the data: http://tilastokeskus.fi/org/lainsaadanto/copyright_en.html.

Järjestelmän ydin muodostuu kahdesta pääosasta: 1. Suunnitelma- ja toteumatietovarasto -Tie-, rata- ja vesiväyläsuunnitelmien keskitetty suunnitelma- ja toteuma-aineistojen tietovarasto 2. Tiestötietojen perusrekisteri -Uusi kansallinen tierekisteri Suunnitelma. ja toteumatiedot kattavat kaikki kolme väylämuotoa. Tiestötietojen perusrekisterinä Velho korvaa Tierekisterin ja samalla tiestötietojen käsitemalli uudistuu. Tierekisterin tietolajit (TL) ovat Velhossa kohdeluokkia.

Meluaineisto on koostettu Väyläviraston teettämistä selvityksistä sekä selvitysvelvollisten kuntien teettämistä aineistoista. Selvitysvelvollisia alueita ja kuntia Suomessa ovat pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) sekä Turku, Tampere, Lahti ja Oulu. Selvitykset laaditaan maanteille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 3 miljoonaa ajoneuvoa, ja rautateille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 30 000 junaa. Lisäksi aineistossa on mukana selvitysvelvollisten kuntien katuverkon melualueet sekä tieverkon osalta myös muita maanteitä. Väyläviraston teettämissä maantie- ja rautatiemeluselvityksissä on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoa. Kuntien osalta on käytetty pääosin kuntien paikkatietoaineistoja ja mahdollisesti Maanmittauslaitoksen aineistoja. Melulaskenta perustuu melun leviämiseen 3D-maastomallissa, johon on mallinnettu melulähteet, rakennukset, meluesteet ja maastonmuodot sekä näiden akustiset ominaisuudet. Liikennemelulähteiden melupäästö määritetään liikennemäärien, ajonopeuksien sekä korjaustermien perusteella. Korjaustermeillä tarkennetaan lähtöarvoja tilanteissa, joissa lähtöarvo-oletus ei pidä paikkaansa (esimerkiksi erityinen tiepäällyste, liikennevaloristeys, poikkeava kiskon tai kiskonkunnon vaikutus, tai silta). Selvitysten taustalla on EU:n ympäristödirektiivi (2002/49/EY) ja ympäristönsuojelulaki (527/2014), jotka edellyttävät, että yli 100 000 asukkaan kaupungit laativat meluselvityksen ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman viiden vuoden välein.

Aineistossa on liikennemerkein etuajo-oikeutetut seutu- ja yhdystiet. Aineisto on ollut käytössä Väyläviraston Etuajo-oikeutetut tiet -karttapalvelussa, joka poistui käytöstä vuoden 2022 lopussa. Aineisto on päivitetty kesäkuussa 2021. Etuajo-oikeutetuksi tieksi merkitseminen ei tarkoita sitä, että muut tiet voisivat sisältää tasa-arvoisia risteyksiä. Sellaisia ei ole maanteillä. Merkintä takaa sen, että pidemmällä matkalla tie ei ole alisteinen toisen maantien suhteen ja toisaalta sisältää ajoradalle pysäköimisen kiellon, mikä sisältyy myös B1-liikennemerkkiin. Aineisto ei ole Velho-järjestelmästä.

MÄÄRITELMÄ: Tieosoitejärjestelmän avulla määritetään rekisteritietojen sijainti tietokannassa ja maastossa. Tieosoitejärjestelmä käsittää tietyn ajanhetken mukaiset tieosoitteet ja kuvauksen teiden välisistä yhteyksistä (tierekisterin solmut ja liittymät). Varsinainen tieosoite perustuu neljään tunnistetietoon, joiden avulla mikä tahansa tien piste voidaan paikantaa metrin tarkkuudella tietä pitkin tietyn tieosan alusta mitattuna. Nämä tunnistetiedot ovat tien numero, tieosan numero, ajoradan numero ja etäisyys tieosan alusta. Lisäksi eräiden tietolajien kohdalla käytetään sijainnin tarkennuksena tietoa puolesta ja tieosoitteen kasvusuuntaan nähden osa päällystetiedoista kerätään kaistan perusteella. Numeron lisäksi jokaisella tiellä on oma nimi. Tienumerokartat: Väylävirasto tuottaa tienumerokartat vuosittain 1. tammikuuta tilanteesta. Tienumerokartalla esitetään tieosoitejärjestelmän tiet ja tieosat numeroineen, sekä jakopisteiden paikat. Tienumeroita käytetään paikantamisen osoitetietona ja ne näkyvät tienkäyttäjille viitoituksessa. Tienumerointi perustuu tieluokkiin ja tieverkon muodostamiin yhteysväleihin, kun taas tieosanumeroinnilla jaetaan tie lyhyempiin hallittaviin tieosuuksiin. Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet luokitellaan valtateiksi, kantateiksi, seututeiksi tai yhdysteiksi. - Valtatiet (1-39), palvelevat valtakunnallista ja maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä. - Kantatiet (40-99), täydentävät valtatieverkkoa ja palvelevat maakuntien liikennettä. - Seututiet (100-999), palvelevat seutukuntien liikennettä ja liittävät näitä valta- ja kantateihin. - Yhdysteihin kuuluvat ne muut maantiet, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin tieluokkiin. Yhdysteistä merkittävimmät 4-numeroiset saattavat tapauskohtaisesti esiintyä viitoituksessa. 5-numeroisia ja mahdollisesti sitä suurempia numerosarjoja ei esiinny muualla kuin rekistereissä. Valta- ja kantateiden numeroinnista vastaa liikenne- ja viestintäministeriö, seututeiden numeroinnista vastaa Väylävirasto ja yhdysteiden numeroinnista paikallisen ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri ‐vastuualue. Osoitejärjestelmään liittyvän tiennimen antamisesta maanteiden, katujen ja yksityisteiden eri jaksoille vastaa kunta. Edellä selostetun numerointijärjestelmän lisäksi Suomeen ulottuu Eurooppa-tienumerointi - E8 (Turku-Vaasa-Oulu-Kilpisjärvi) - E12 (Helsinki-Tampere-Vaasa) - E18 (Turku-Helsinki-Vaalimaa) - E45 (Karesuvanto-Palojoensuu-Hetta-Kivilompolo) - E63 (Turku-Tampere-Jyväskylä-Kuopio-Kajaani-Sodankylä) - E75 (Helsinki-Lahti-Jyväskylä-Kemi-Rovaniemi-Utsjoki) Maanteillä E-numero on vain lisänumeron ja eräänlaisen reittiopasteen asemassa, sillä kaikilla E-teillä Suomessa on viitoituksessa myös kansallinen tienumero näkyvissä. Tiet kulkevat paikoitella kaupunkien hoitoalueiden läpi, jolloin tieosoitejärjestelmään tulee myös katuosuuksia mukaan. Tienumerokartoissa on kuvaustekniikalla erotettu maantienumeroilla olevat katuosuudet. Katso myös seuraavasta linkistä teemakartta Suomen päällysteiden kunnosta: https://suomenvaylat.vayla.fi/theme/0/471798/7051886/1/?lang=fi

Meluaineisto on koostettu Väyläviraston teettämistä selvityksistä sekä selvitysvelvollisten kuntien teettämistä aineistoista. Selvitysvelvollisia alueita ja kuntia Suomessa ovat pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) sekä Turku, Tampere, Lahti ja Oulu. Selvitykset laaditaan maanteille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 3 miljoonaa ajoneuvoa, ja rautateille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 30 000 junaa. Lisäksi aineistossa on mukana selvitysvelvollisten kuntien katuverkon melualueet sekä tieverkon osalta myös muita maanteitä. Väyläviraston teettämissä maantie- ja rautatiemeluselvityksissä on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoa. Kuntien osalta on käytetty pääosin kuntien paikkatietoaineistoja ja mahdollisesti Maanmittauslaitoksen aineistoja. Melulaskenta perustuu melun leviämiseen 3D-maastomallissa, johon on mallinnettu melulähteet, rakennukset, meluesteet ja maastonmuodot sekä näiden akustiset ominaisuudet. Liikennemelulähteiden melupäästö määritetään liikennemäärien, ajonopeuksien sekä korjaustermien perusteella. Korjaustermeillä tarkennetaan lähtöarvoja tilanteissa, joissa lähtöarvo-oletus ei pidä paikkaansa (esimerkiksi erityinen tiepäällyste, liikennevaloristeys, poikkeava kiskon tai kiskonkunnon vaikutus, tai silta). Selvitysten taustalla on EU:n ympäristödirektiivi (2002/49/EY) ja ympäristönsuojelulaki (527/2014), jotka edellyttävät, että yli 100 000 asukkaan kaupungit laativat meluselvityksen ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman viiden vuoden välein. Väyläviraston avoimissa palveluissa melutietoja on julkaistu vuosilta 2017 sekä 2022.

Meluaineisto on koostettu Väyläviraston teettämistä selvityksistä sekä selvitysvelvollisten kuntien teettämistä aineistoista. Selvitysvelvollisia alueita ja kuntia Suomessa ovat pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) sekä Turku, Tampere, Lahti ja Oulu. Selvitykset laaditaan maanteille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 3 miljoonaa ajoneuvoa, ja rautateille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 30 000 junaa. Lisäksi aineistossa on mukana selvitysvelvollisten kuntien katuverkon melualueet sekä tieverkon osalta myös muita maanteitä. Väyläviraston teettämissä maantie- ja rautatiemeluselvityksissä on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoa. Kuntien osalta on käytetty pääosin kuntien paikkatietoaineistoja ja mahdollisesti Maanmittauslaitoksen aineistoja. Melulaskenta perustuu melun leviämiseen 3D-maastomallissa, johon on mallinnettu melulähteet, rakennukset, meluesteet ja maastonmuodot sekä näiden akustiset ominaisuudet. Liikennemelulähteiden melupäästö määritetään liikennemäärien, ajonopeuksien sekä korjaustermien perusteella. Korjaustermeillä tarkennetaan lähtöarvoja tilanteissa, joissa lähtöarvo-oletus ei pidä paikkaansa (esimerkiksi erityinen tiepäällyste, liikennevaloristeys, poikkeava kiskon tai kiskonkunnon vaikutus, tai silta). Selvitysten taustalla on EU:n ympäristödirektiivi (2002/49/EY) ja ympäristönsuojelulaki (527/2014), jotka edellyttävät, että yli 100 000 asukkaan kaupungit laativat meluselvityksen ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman viiden vuoden välein.

Meluaineisto on koostettu Väyläviraston teettämistä selvityksistä sekä selvitysvelvollisten kuntien teettämistä aineistoista. Selvitysvelvollisia alueita ja kuntia Suomessa ovat pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) sekä Turku, Tampere, Lahti ja Oulu. Selvitykset laaditaan maanteille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 3 miljoonaa ajoneuvoa, ja rautateille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 30 000 junaa. Lisäksi aineistossa on mukana selvitysvelvollisten kuntien katuverkon melualueet sekä tieverkon osalta myös muita maanteitä. Väyläviraston teettämissä maantie- ja rautatiemeluselvityksissä on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoa. Kuntien osalta on käytetty pääosin kuntien paikkatietoaineistoja ja mahdollisesti Maanmittauslaitoksen aineistoja. Melulaskenta perustuu melun leviämiseen 3D-maastomallissa, johon on mallinnettu melulähteet, rakennukset, meluesteet ja maastonmuodot sekä näiden akustiset ominaisuudet. Liikennemelulähteiden melupäästö määritetään liikennemäärien, ajonopeuksien sekä korjaustermien perusteella. Korjaustermeillä tarkennetaan lähtöarvoja tilanteissa, joissa lähtöarvo-oletus ei pidä paikkaansa (esimerkiksi erityinen tiepäällyste, liikennevaloristeys, poikkeava kiskon tai kiskonkunnon vaikutus, tai silta). Selvitysten taustalla on EU:n ympäristödirektiivi (2002/49/EY) ja ympäristönsuojelulaki (527/2014), jotka edellyttävät, että yli 100 000 asukkaan kaupungit laativat meluselvityksen ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman viiden vuoden välein. Väyläviraston avoimissa palveluissa melutietoja on julkaistu vuosilta 2017 sekä 2022.

Meluaineisto on koostettu Väyläviraston teettämistä selvityksistä sekä selvitysvelvollisten kuntien teettämistä aineistoista. Selvitysvelvollisia alueita ja kuntia Suomessa ovat pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) sekä Turku, Tampere, Lahti ja Oulu. Selvitykset laaditaan maanteille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 3 miljoonaa ajoneuvoa, ja rautateille, joiden vuotuinen liikennemäärä on vähintään 30 000 junaa. Lisäksi aineistossa on mukana selvitysvelvollisten kuntien katuverkon melualueet sekä tieverkon osalta myös muita maanteitä. Väyläviraston teettämissä maantie- ja rautatiemeluselvityksissä on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoa. Kuntien osalta on käytetty pääosin kuntien paikkatietoaineistoja ja mahdollisesti Maanmittauslaitoksen aineistoja. Melulaskenta perustuu melun leviämiseen 3D-maastomallissa, johon on mallinnettu melulähteet, rakennukset, meluesteet ja maastonmuodot sekä näiden akustiset ominaisuudet. Liikennemelulähteiden melupäästö määritetään liikennemäärien, ajonopeuksien sekä korjaustermien perusteella. Korjaustermeillä tarkennetaan lähtöarvoja tilanteissa, joissa lähtöarvo-oletus ei pidä paikkaansa (esimerkiksi erityinen tiepäällyste, liikennevaloristeys, poikkeava kiskon tai kiskonkunnon vaikutus, tai silta). Selvitysten taustalla on EU:n ympäristödirektiivi (2002/49/EY) ja ympäristönsuojelulaki (527/2014), jotka edellyttävät, että yli 100 000 asukkaan kaupungit laativat meluselvityksen ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman viiden vuoden välein.