Aineisto sisältää Meristrategiadirektiivin mukaiset havaintopaikat raportointikaudelta 2020-2026. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote.

Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 9 §:n mukaan vesienhoitoalueella pohjavesien seuranta on järjestettävä niin, että niiden tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva. Vesienhoidosta annetun asetuksen (1040/2006) mukaisesti seurantaohjelmassa on oltava riittävästi seuranpaikkoja, jotta pohjavesien tila ja tilan luontainen tai ihmisen toiminnasta aiheutuva lyhyen ja pitkän ajan vaihtelu voidaan arvioida luotettavasti. Tämä aineisto sisältää EUlle 2016 raportoidut valtakunnalliset pohjaveden seurantapaikat. Seurantapaikkoja ovat sekä valtakunnalliset pohjavesiasemat että vesienhoitoon liitetyt pohjavesialueiden VHS-seurantapaikat. Seurantapaikat kuuluvat joko perusseurantaan tai toiminnalliseen seurantaan tai molempiin. Pohjavesiasemilta saadaan perusseurannan tietoja mm. pohjaveden korkeudesta ja pohjaveden laadusta. Pohjavesiasemilta on tietoja koottu systemaattisesti vuodesta 1975 alkaen. Pohjavesialueiden VHS-seurantapaikoilla tehdään vesienhoitoseurantaan liittyvää toiminnallista velvoitetarkkailua, mutta niitä käytetään myös perusseurantaan. Pohjavesialueilta saadaan pohjaveden laatuun ja määrään liittyviä havaintotietoja sekä alueen tutkimuksiin, riskikohteisiin ja maankäyttöön liittyviä tietoja. Tarkemmat tiedot seurantapaikkojen vedenlaadusta on löydettävissä ympäristöhallinnon Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET). Aineisto kattaa 13 ELY-keskusta. Seuranta-asemilta tietoa pohjaveden laadusta ja määrästä on kerätty 1970-luvulta alkaen. VHS-seurantapaikkojen ikä vaihtelee. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Käyttötarkoitus: Aineisto sisältää valtakunnalliset pohjavesiasemat ja vesienhoitoon liitetyt pohjavesialueiden VHS-seurantapaikat Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Pohjavesien_tila/Pohjavesien_tilan_seuranta https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/VHS_seurantapisteet.pdf According to 9 § of the Act on the Organization of Water Management (1299/2004), the monitoring of groundwaters in a River Basin District (RBD) must be organized in such a way that a uniform and diverse overall picture of their status is obtained. According to the Decree on Water Resources Management (1040/2006), the monitoring programme must include a sufficient number of monitoring sites in order to reliably assess the status of groundwaters and natural or anthropogenic short- and long-term variations in the status. The data includes national groundwater monitoring sites reported to the EU in 2016. The monitoring sites comprise national groundwater monitoring stations and monitoring sites associated with the water management of groundwater areas (VHS monitoring sites). The monitoring sites include either surveillance monitoring or operational monitoring, or both. The groundwater monitoring stations provide information e.g. on groundwater levels and groundwater quality. Data has been collected systematically from the groundwater monitoring stations since 1975. Operational statutory monitoring is carried out at the VHS monitoring sites in groundwater areas, but the VHS monitoring sites are also used for surveillance monitoring. Information on the qualitative and quantitative state of groundwater areas is collected in the database, as well as research results on risk factors and land use. More detailed information on the water quality of the monitoring sites can be found in the Environmental Administration’s Groundwater Information System (POVET). The data covers 13 Centres for Economic Development, Transport and the Environment (ELY Centres). Groundwater quality and quantity data have been gathered since the 1970s from the monitoring stations. The VHS monitoring sites have varying ages.

Aineisto on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen operatiivisella WSFS-Vemala -kuormitusmallilla. Tämä avoin paikkatietoaineisto sisältää Vemalan perustuloksia ja Vemala-mallin aineistoa kokonaisuudessaan pääsee käyttämään erillisen käyttöliittymän kautta vuosimaksulla. Paikkatietoaineisto sisältää kolme erillistä aineistoa: Vemalan valuma-alueet, Vemalan vesimuodostumat ja Vemalan maa-alueet. Kuormitustiedot ovat aineistossa kokonaisfosforille (P), kokonaistypelle (N) ja orgaaniselle hiilelle (TOC) kuormituslähteittäin. Kuormitustiedot kuvaavat nykytilaa, joka on viimeisen 10 vuoden keskiarvo Vemalan simulaatiosta malliversiolla V1. Vemala-mallin sisäinen valuma-aluejako koostuu yli 200 000 uoman ja järven valuma-alueesta. Nämä Vemalan valuma-alueet on jaettu vesi- ja maa-alueisiin. Vesialueille eli Vemalan vesimuodostumille jaetaan rajapinnassa perustietoja sekä niihin kohdistuva kuormitus kuormituslähteittäin. Maa-alueille aineistossa on maa-alueelta syntyvä kuormitus kuormituslähteittäin. Lisäksi aineistossa on Vemalan valuma-alueisiin liittyviä perustietoja. Aineisto kattaa koko Suomen eli päävesistöalueet 1-86. Lisäksi aineistossa on merialueiden (91-99) osalta rannikko- ja sisämerialueiden geometriat. Aineistojen hyödyntäminen: Aineisto on saatavilla WFS- ja WMS-muodoissa. Tasot ovat kooltaan suuria (tasosta riippuen 1-4GB) ja aineistosta suositellaan ladattavan WFS-rajapinnalta vain haluttu alue/sisältö lataamisen nopeuttamiseksi. Koko aineiston lataaminen kerralla WFS-muodossa ei ole mahdollista. Sopiva aineisto voidaan rajata maantieteellisesti ja/tai tietokenttien osalta. Esimerkiksi jako3tunnus-kenttää voi hyödyntää yksittäisen 3. jakovaiheen alueella sijaitsevien geometrioiden poimimiseen. WMS-rajapinnan kautta on saatavilla useita valmiita tyylejä eli visualisointeja aineistolle. Tyylit sisältävät esimerkiksi VHS-merkittävyysasteikon mukaiset valmiit visualisoinnit Vemalan vesimuodostumiin tulevalle fosfori- ja typpikuormitukselle. Nämä tyylit perustuvat vesienhoidon suunnittelussa käytettyyn ravinnekuormituksen merkittävyyden arviointiin, jossa sektorin kuormaa verrataan luonnonhuuhtoumaan. Fosforin tapauksessa kuormituksen ollessa vähintään luonnonhuuhtouman verran kuormituslähde nimetään merkittäväksi ja typen osalta sektorin kuormituksen ollessa vähintään puolet luonnonhuuhtoumasta kuormituslähde nimetään merkittäväksi. (Ei merkittävän ja silmälläpidettävän rajana on P-40% ja N-30%, silmälläpidettävän ja merkittävän rajana P-100%, N-50% ja merkittävän ja erittäin merkittävän rajana P-200% ja N-100%.) Aineiston virhelähteet: Paikkatietoaineisto on ensisijassa tuotettu Vemalan tulosten havainnollistamiseen ja visualisointiin. Vemalan mallinnuksessa alueet ovat rasterimuodossa ja visualisointitarkoitukseen tuotettu aineisto on vektoroitu eli muutettu vektorimuotoon. Vektoroinnin yhteydessä aluerajoja on pyöristetty visualisoinnin parantamiseksi. Tästä syntyy pientä epäjatkumoa mm. vesistöalueiden rajoilla, mikä on syytä huomioida tarvittavilta osin käytettäessä aineistoa paikkatietolaskennoissa. Lisäksi aineistoon vaikuttavia virhelähteitä ovat mm. mallinnuksessa hyödynnettyjen lähtöaineistojen epätarkkuudet sekä mallinnuksen omat virhelähteet. Aineisto sisältää noin 40 miljoonaa tietokenttää, joita ei aineiston laajuuden takia ole yksittäistarkistettu. Orgaanisen hiilen (TOC) tulosten käytössä tulee huomioida niiden olevan tuoreen mallikehityksen tulosta, jolloin niitä ei ole vielä tarkistettu yhtä kattavasti kuin pidempään käytössä olleet fosforin ja typen tulokset. TOC-malli toimii muita alueita heikommin vesistöalueilla 4.4, 4.9, 37, 60, 61.7, 63 ja 64, ja näiden osalta aineistoihin on suunnitteilla päivityksiä. Ennen päivitystä näiden alueiden TOC-aineistojen hyödyntämisessä tulee käyttää erityistä harkintaa. Aineiston päivitys: Aineisto on viimeksi päivitetty rajapintaan 8/2023 WSFS-Vemala-mallista 7/2023 noudetuilla aineistoilla (aineiston ensimmäinen julkaistu versio). Rajapinta-aineisto päivitetään vuosittain vastaamaan operatiivisen Vemala-mallin tuloksia. Operatiivisen mallin tulokset päivittyvät reaaliaikaisesti Vemalan käyttöliittymään ja paikkatietoaineiston poikkeamat näistä aiheutuvat aineiston päivitystiheydestä. Ensimmäinen avoimesti julkaistu versio paikkatietoaineistosta on tuotettu osana VESSU-ST-hanketta. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Lisätietoja aineistosta: Esittelymateriaali: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/WSFS-Vemala_kuormitustiedot_esittely.pdf Ominaisuustietojen kuvaus: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/WSFS-Vemala_kuormitustiedot.pdf Aineistoon viittaminen: WSFS-Vemala/Syke Lisätiedot: vemala@syke.fi Viitteet: Vesistömallijärjestelmä: https://www.syke.fi/Vesistomallijarjestelma WSFS-Vemala: [Vemala-mallin www-sivut](https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Vesi/Mallit_ja_tyokalut/Vesienhoidon_mallit/Vedenlaadun_ja_ravinnekuormituksen_mallinnus_ja_arviointijarjestelma__VEMALA) (sivuilla karttaesimerkkejä Vemalan tuloksista) Huttunen, I., Huttunen, M., Piirainen, V., Korppoo, M., Lepistö, A., Räike, A., Tattari, S. & Vehviläinen, B. 2016. A national scale nutrient loading model for Finnish watersheds – VEMALA. Environmental Modeling & Assessment, 21(1), 83-109. DOI: 10.1007/s10666-015-9470-6. http://link.springer.com/article/10.1007/s10666-015-9470-6 Vesienhoidon suunnittelutyökalun suunnittelu ja toteutus (VESSU-ST) -hankesivu: https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/Hankkeet/Vesienhoidon_suunnittelutyokalun_suunnittelu_ja_toteutus_VESSUST

Nitraattidirektiivin (1991) tarkoituksena on suojella veden laatua kaikkialla Euroopassa estämällä maataloudesta peräisin olevien nitraattien pilaamasta pohja- ja pintavesiä ja edistämällä hyvien maatalouskäytäntöjen käyttöä. Nitraattidirektiivi on olennainen osa vesilainsäädäntöä vesipolitiikan puitedirektiivin ohella, ja se on yksi keskeisistä välineistä vesien suojelemiseksi maatalouden paineilta. Suomessa direktiivi 91/676/ETY vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta pantiin vuonna 2000 täytäntöön ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella (931/2000) maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta. Sekä ympäristönsuojelulaki että valtioneuvoston asetus on uusittu vuonna 2014. Voimassa olevan ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla annettu valtioneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta astui voimaan 1.4.2015 alkaen. Asetukseen sisältyy nitraattidirektiivin 5 artiklan tarkoittama toimintaohjelma, jota sovelletaan koko valtakunnan alueella. Aineisto sisältää nitraattidirektiivin mukaiset, vuosien 2016-2019 pintaveden havaintopaikat, jotka on raportoitu kesäkuussa 2020. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0) lukuunottamatta pohjaveden havaintopaikkoja, jotka ovat julkisuuslain mukaan salassa pidettävää aineistoa. Pintavesi -aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/NitraattidirektiivinMukaisetHavaintopaikat.pdf The purpose of the Nitrates Directive (1991) is to protect water quality throughout Europe by preventing the pollution of groundwater and surface water by nitrates from agricultural sources and by promoting the use of good agricultural practice. The Nitrates Directive is an integral part of water legislation, alongside the Water Framework Directive, and is one of the key instruments for protecting waters from agricultural pressures. In Finland, Directive 91/676 / EEC on the protection of waters against pollution caused by nitrates from agricultural sources was implemented in 2000 by a Government Decree (931/2000) on the restriction of nitrates access from agricultural sources to waters issued under the Environmental Protection Act (86/2000). Both the Environmental Protection Act and the Government Decree were renewed in 2014. The Government Decree (1250/2014) on the limitation of certain emissions from agriculture and horticulture, issued pursuant to the current Environmental Protection Act (527/2014), entered into force on 1 April 2015. The regulation contains an action program within the meaning of Article 5 of the Nitrates Directive, which applies throughout the national territory. The data includes surface water monitoring sites in accordance with the Nitrates Directive for 2016-2019, which were reported in June 2020. This Syke’s dataset can be used according to open data license (CC BY 4.0), except for groundwater observation sites, which are confidential material according to the Public Access to Information Act. INSPIRE compatible dataset has been published on the surface water data.

Aineisto sisältää tiedot hydrologisista havaintopaikoista, joilla seurataan Suomen vesistöjen hydrologiaa. Seurattavia suureita ovat vedenkorkeus, virtaama, valunta, lumilinjamittaus, jäänpaksuus, pintaveden lämpötila sekä lämpötilaluotaus. Kts. lisätietoja hydrologisen kierron seurannasta http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot Hydrologiset havaintopaikat, vedenkorkeus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista järvien ja jokien vedenkorkeuden havaintopaikoista Suomessa. Vedenkorkeutta mitataan automaattilaitteilla, ja tuoreita tietoja saadaan useita kertoja päivässä. Vedenkorkeudet ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yleensä havaintopaikan mitta-asteikon nollapisteestä ylöspäin. Joillakin paikoilla käytetään valtakunnallista korkeusjärjestelmää (N2000, N60, N43, NN tai LN). Vedenkorkeuden yksikkö on cm. Vedenkorkeustietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Vedenkorkeutta mitataan nykyään noin 700 havaintopaikalla. Havaintopaikat jakautuvat tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, virtaama Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista virtaaman havaintopaikoista Suomen joissa. Valtaosalla havaintopaikoista virtaama määritetään purkautumiskäyrän avulla laskennallisesti vedenkorkeushavainnoista. Osalta paikoista tietoja saadaan ulkopuolisilta toimijoilta, esim. vesivoimalaitosten juoksutustiedoista. Itse virtaamat ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä m3/s. Virtaamatietoja käytetään Suomen vesivarojen ja ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin. Lisäksi niitä käytetään monipuolisesti vesivarojen käytön ja hoidon tukemiseen (mm. vesistöennusteisiin ja säännöstelypäätöksiin), tulvariskien hallintaan sekä vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on hyvin laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Virtaamaa seurataan nykyään noin 280 havaintopaikalla, ja aikaisemmin näiden lisäksi on ollut käytössä noin 200 havaintopaikkaa. Havaintopaikat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Hydrologiset havaintopaikat, valunta Aineisto sisältää tiedot valunnan havaintopaikoista. Valuntaa seurataan ns. pienillä valuma-alueilla, joiden pinta-ala vaihtelee välillä 0,10–130 km2. Valunta määritetään valuma-alueen purkautumispisteessä olevan padon vedenkorkeusmittausten ja purkautumistietojen sekä valuma-alueen pinta-alan avulla. Vedenkorkeusmittaukset tehdään mittapadoilla nykyään pääosin jatkuvatoimisilla automaattilaitteilla. Itse valuntatiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa yksikössä l/s/km2. Valuntatietoja käytetään erityisesti vesiensuojeluun ja -tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Valuntatietoja on kerätty eri puolilta Suomea yhteensä 80 pieneltä valuma-alueelta, joista n. 40:llä mittauksia jatketaan edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lumilinjamittaus Aineisto sisältää tiedot Suomen lumilinjoista, joilla mitataan lumen vesiarvoa ja lumikuormaa. Lumen vesiarvo ilmaisee lumessa olevan veden määrän eli sen vesikerroksen paksuuden, joka saataisiin, jos lumikerros sulatettaisiin. Lumikuorma kertoo lumen painon neliömetrin alueella. Lumen vesiarvo määritetään kerran tai kahdesti kuussa ns. lumilinjamittauksilla, joihin kuuluu lumen syvyysmittauksia ja punnituksia. Mittauspäivien välille lumen vesiarvo lasketaan säähavaintoihin perustuvalla mallilla. Itse lumen vesiarvotiedot ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Lumen vesiarvon yksikkö on tietokannassa mm. Sen lukuarvo vastaa lumikuormaa yksikössä kg/m2. Tietoja lumen vesiarvosta ja lumikuormasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet, erityisesti keväiset tulvaennusteet. Myös kattojen lumikuormavaroitukset perustuvat lumilinjahavaintoihin. Ympäristöhallinnon sisäinen käyttö on laajaa ja monipuolista, ja tietoja käytetään paljon myös ympäristöhallinnon ulkopuolella. Tietokannassa on lumen vesiarvoja eri puolilta Suomea yhteensä yli 200 lumilinjalta, joista n. 140:llä mittauksia jatketaan edelleen. Lumilinjat jakautuvat melko tasaisesti eri puolille Suomea. Osaa vanhoista lumilinjamittauksista ei ole vielä ehditty tallentaa sähköiseen muotoon, eli historiatiedot tulevat täydentymään jatkossakin. Hydrologiset havaintopaikat, jäänpaksuus Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista jäänpaksuuden havaintopaikoista Suomessa. Jäänpaksuutta mitataan kolme kertaa kuukaudessa pääasiassa järvillä mutta myös muutamalla joella. Kokonaispaksuuden lisäksi mitataan jään eri kerrosten paksuudet sekä lumen syvyys jään päällä. Mittaustulokset eivät kerro koko järven tilanteesta, koska jäänpaksuus vaihtelee vesialueen eri kohdissa. Yleensä jäänpaksuuden sijaitsevat vähintään 50 metrin päässä rannasta. Ohutjäisissä kapeikoissa ja virtapaikoilla mittauksia ei tehdä. Jäänpaksuustietoja käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Jäänpaksuushavainnot ovat tärkeitä myös kaikille jäällä liikkujille, ja tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvatkin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Jäänpaksuutta on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 150 havaintopaikalla, joista 50 on käytössä edelleen. Lapissa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, pintaveden lämpötila Aineisto sisältää tiedot valtakunnalliseen havaintoverkkoon kuuluvista veden pintalämpötilan havaintopaikoista Suomen järvillä ja muutamalla joella. Veden lämpötila mitataan päivittäin n. 20 cm:n syvyydestä automaattilaitteella tai manuaalisesti lähellä rantaa kohdassa, jossa vesi pääsee sekoittumaan. Tietoja veden pintalämpötilasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Tiedotusvälineet sekä kansalaiset kuuluvat kesäisin tärkeimpiin tiedon käyttäjäryhmiin. Veden pintalämpötilaa on mitattu eri puolilta Suomea yhteensä noin 80 havaintopaikalla, joista 34 on käytössä edelleen. Pohjois-Suomessa havaintoverkko on harvin. Hydrologiset havaintopaikat, lämpötilaluotaus Aineisto sisältää tiedot Suomen järvillä sijaitsevista havaintopaikoista, joilla tehdään ns. lämpötilaluotauksia eli mitataan järven pystysuuntainen lämpötilajakauma. Mittaus tehdään kolme kertaa kuukaudessa järvisyvänteen kohdalla eri syvyyksissä mittanauhan päähän kiinnitetyllä digitaalimittarilla. Vain heikkojen jäiden aikaan mittaukset jäävät tekemättä. Tietoja veden lämpötilaprofiilista käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä vesistö- ja ympäristötutkimukseen. Lämpötilaluotauksia on tehty eri puolilla Suomea kahdeksalla suurella järvellä 10 havaintopaikalla. Kaikki havaintopaikat ovat käytössä edelleen. Hydrologiset havaintopaikat, haihdunta-asemat Aineisto sisältää tiedot haihdunnan havaintopaikoista Suomessa. Niillä mitataan Class A –astioilla, jotka ovat pinta-alaltaan 1,1 m2 ja joiden vesisyvyys on noin 20 cm. Haihduntahavainnot ilmaisevat, kuinka paljon Class A -astioiden vedenpinnasta haihtuu vettä. Haihduntaa mitataan kesäkaudella yleensä toukokuun alusta syyskuun loppuun tai lokakuun alkupuolelle. Mittauksia tehdään useimmilla havaintopaikoilla päivittäin ja mittaustulokset ilmoitetaan ympäristöhallinnon hydrologisten havaintojen HYDRO-tietokannassa. Tietokannassa on Class A -haihduntahavaintoja eri puolilta Suomea lähes 50 havaintoasemalta, joista n. 10:llä mittauksia jatketaan edelleen. Eteläisin havaintopaikka on nykyään Jyväskylässä, pohjoisin Utsjoella. Tietoja haihdunnasta käytetään mm. Suomen ajankohtaisen vesitilanteen kuvaukseen ja arviointiin sekä ympäristötutkimukseen. Yksi tärkeimmistä käyttökohteista on vesistöennusteet. Myös esimerkiksi varastoaltaita suunnitellessa haihduntatiedot ovat hyödyllisiä. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on tehty INSPIRE-tietotuote. Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot http://metatieto.ymparisto.fi:8080/geoportal/catalog/search/resource/details.page?uuid=%7B86FC3188-6796-4C79-AC58-8DBC7B568827%7D Hydrological observation sites The data includes hydrological observation sites, which measures the hydrology of Finnish water bodies. Current hydrological observations measure water level, discharge, runoff, water equivalent of snow, thickness of ice cover and surface water temperature. See for more information: https://www.ymparisto.fi/en-US/Maps_and_statistics/Hydrological_observations

Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 9 §:n mukaan vesienhoitoalueella pintavesien seuranta on järjestettävä niin, että niiden tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva. Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila luokitellaan seurannasta kerääntyvän aineiston perusteella. Aineisto sisältää ne jokien, järvien ja rannikkovesien (vesimuodostumien) seurantapaikat, jotka raportoitiin virallisesti EU:lle vuonna 2016. Seurantapaikkoja on kattavasti koko Suomen alueella. Seuranta-aineistoa on kertynyt pintavesistä jo 1960-luvulta alkaen ja olemassa olevat havaintopaikat linkitettiin seurantapaikkoihin. Vedenlaatu-, pohjaeläin-, vesikasvi- ja kalaston näytteet otetaan kussakin vesimuodostumassa havaintopaikoilta, jotka on linkitetty vesimuodostuman seurantapaikkaan. Seurantapaikan koordinaatit määrätään vesimuodostuman laskennallisen keskipisteen mukaan tai merkitään samoiksi kuin järvisyvänteen tai rannikkoalueen vedenlaadun pitkäaikainen havaintopaikka. Joessa alueen koordinaatiksi valitaan joen tarkasteluyksikön merkittävin vedenlaadun havaintopaikka. Seurantapaikat kuuluvat joko perusseurantaan tai toiminnalliseen seurantaan tai molempiin. Riittävän monessa pintavesimuodostumassa on tehtävä perusseurantaa, jotta voidaan arvioida vesienhoitoalueen kaikkien valuma-alueiden ja osavaluma-alueiden pintavesien tila kokonaisuudessaan. Toiminnallista seurantaa on tehtävä kaikissa niissä vesimuodostumissa, joiden osalta on joko vaikutusarvioinnin tai perusseurannan mukaan mahdollista, että ympäristötavoitteet jäävät saavuttamatta, tai joihin päästetään prioriteettilistan aineita (haitallisia aineita, jotka on direktiivissä määrätty). Tarkemmat tiedot seurantapaikkojen vedenlaadusta on löydettävissä ympäristöhallinnon Pintavesien tilan tietojärjestelmästä. Aineisto sisältää vuonna 2016 EUlle raportoidut jokien, järvien ja rannikkovesien seurantapaikat. Käyttötarkoitus: Aineisto sisältää EUlle raportoidut jokien, järvien ja rannikkovesien seurantapaikat. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0). Aineistosta on julkaistu INSPIRE-tietotuote. Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Pintavesien_tila/Pintavesien_tilan_seuranta https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/VHS_seurantapisteet.pdf According to 9 § of the Act on the Organization of Water Management (1299/2004), the monitoring of surface waters in a River Basin District (RBD) must be organized in such a way that a uniform and diverse overall picture of their status is obtained. The ecological and chemical status of surface waters is classified on the basis of data collected from monitoring. The data includes those monitoring sites for rivers, lakes and coastal waters (water bodies) that were officially reported to the EU in 2016. There are monitoring sites comprehensively throughout Finland. Monitoring data have been accumulated from surface waters since the 1960s and existing observation sites were linked to monitoring sites. Samples for water quality, benthic fauna, aquatic plants and fish in each water body are taken from observation sites linked to a water body monitoring site. The coordinates of the monitoring site are determined according to the calculated center of the water body or are marked as the same as the long-term observation point for water quality in the lake basin or coastal area. In the river, the monitoring site has usually the same coordinates as the most significant water quality observation point of each river water body. Monitoring sites include either surveillance monitoring or operational monitoring, or both. A sufficient number of surface water bodies must be subject to basic monitoring in order to assess the status of all surface waters in all catchment areas and sub-catchments in the RBD. Operational monitoring must be carried out in all water bodies for which, according to either the impact assessment or the surveillance monitoring, it is possible that environmental objectives will not be met or to which priority list substances (harmful substances provided for in the Directive) will be released. Investigative monitoring is needed in some special cases. More detailed information on the water quality of the monitoring sites can be found in the Environmental Administration's Surface Water Status Information System. The data includes river, lake and coastal water monitoring sites reported to the EU in 2016. This Syke’s dataset can be used according to open data license (CC BY 4.0). INSPIRE compatible dataset has been published.

Paikkatietohakemisto is a national metadata discovery service.