SILAM (System for Integrated modeLling of Atmospheric coMposition) on leviämismalli, joka on kehitetty ilmakehän koostumuksen ja ilmanlaadun arvioimiseksi sekä hätätilannepäätöksien tueksi. Aineisto sisältää ilmanlaatuennusteen keskeisimmille ympäristön haitallisille aineille: CO, NO, NO2, O3, SO2, PM10 ja PM2.5. Ennustemalllin data kattaa Euroopan alueen. Uusi ennusteajo tulee saataville kerran vuorokaudessa.

Aineisto on rasterikarttataso, joka on tuotettu lineaarisella regressiomallilla. Karttataso on tuotettu Turun alueelta ja Turun lisäksi edustettuna on jonkin verran lähikuntien alueita. Lämpösumma-aineistossa (Turku_lamposumma…) selitettävänä muuttujana on ollut yli 25 asteen rajan ylittävien astetuntien määrä. Selittävinä muuttujina ovat toimineet vesialueisiin, suhteelliseen korkeuteen ja kaupunkimaiseen maankäyttöön liittyvät muuttujat, joista osa on Avoindata.fi -alustalla omina aineistoinaan. Kunkin tilanteen mallintamisessa on käytetty ao. tilanteeseen sopivinta selittävän muuttujan vyöhykekokoa, joka on määritelty muuttujakohtaisesti korrelaatioanalyysin ja subjektiivisen, aihepiiriin liittyvän teoriataustaan pohjautuvan harkinnan perusteella. Lämpösumma-aineiston resoluutio on 250 m ja aineisto kattaa maa-alueet.

Mallista saadaan mm. merkitsevän aallonkorkeuden ja -suunnan tuntiarvokentät.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien hetkelliset pintasäähavaintoarvot. Pintasäähavaintoarvoja ovat lämpötila, paine, suhteellinen kosteus, tuulen nopeus ja suunta sekä sademäärä. Mitattavat havaintoarvot vaihtelevat asemittain. Tyypillisesti havaintoarvoja mitataan 10 min välein.

Ilmatieteen laitoksen salamanpaikannin havaitsee ja paikantaa salamoita koko Suomessa. Havainnot sisältävät maasalamat osaiskuineen sekä osan pilvisalamoista. Pilvisalamoiden havaintotehokkuus on kuitenkin oleellisesti heikompi kuin maasalamoiden. Keskeisimmät paikantimen ilmoittamat parametrit ovat aika- ja paikkatieto. Järjestelmä ilmoittaa lisäksi mm. huippuvirta- sekä paikannusepätarkkuusarvion. Maasalamoiden osalta paikannustarkkuus (maakontaktipiste) on tyypillisesti alle 1 km, mutta paikannustarkkuus vaihtelee paikannuksesta toiseen. Kokonaisuudessaan datassa esiintyy koko sallittu jatkumo aina maksimiarvoon 25 km asti. Pilvisalamoiden osalta virhearviot ovat tyypillisesti suurempia, mutta toisaalta niiden sijaintia ei muutenkaan voi täsmällisesti määritellä yhdellä ainoalla pisteellä (ei ole maakontaktia).

Aineisto sisältää ulkoisen säteilyn annosnopeudet Suomen mittausasemilta. Automaattiset mittausasemat muodostavat valvontaverkon, joka mittaa ulkoisen säteilyn annosnopeutta eripuolilla Suomea. Valvontaverkko koostuu noin 255 mittausasemasta ja sen ylläpidosta vastaa Säteilyturvakeskus (STUK).

Aineisto sisältää reaaliaikaiset asemakohtaiset ilmanlaatuhavainnot Suomen kaupungeista ja teollisuusalueilta. Ilmansaasteiden pitoisuuksia mitataan automaattisilla, jatkuvatoimisilla mittalaitteilla ja aineisto koostuu tuntikeskiarvoista, jotka päivittyvät kerran tunnissa. Aineistossa on kaikkiaan seitsemän saasteyhdistettä (SO2, NO2,O3, TRS, CO, PM10, PM2.5), mutta mitattava yhdistevalikoima vaihtelee mittausasemittain. Kuntien ja teollisuuden ilmanlaadun mittaustoiminnan laajuus määräytyy Ilmanlaatuasetuksen sekä ympäristölupalainsäädännön perusteella. Ilmatieteen laitos kerää tiedot Ilmanlaatuportaaliin (ilmanlaatu.fi) ja jakaa ne sieltä edelleen avoimeen dataan.

Aineisto sisältää Liikenneviraston tiesääjärjestelmän tuottamia tietoja tiestöllä vallitsevasta kelistä ja säästä. Teiden varsilla on lähes 500 keliä ja säätä havainnoivaa tiesääasemaa. Eniten asemia on rannikkoseudulla ja eteläisessä Suomessa. Tiesääasemilta saadaan tietoja 10-15 min välein erilaisilta tienpinta-antureilta tien pinnan oloista sekä meteorologisilta antureilta vallitsevasta säästä. Tiesääasemien sijainnista johtuen sääanturitietojen luotettavuus ja tiedon vertailtavuus asemien kesken on heikompi kuin Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien tiedoilla, jotka on sijoitettu meteorologisesti edustavimpiin paikkoihin. Tiesääasemilla pääpaino on kelin mittaus ja asemat on siksi sijoitettu eri metodein kuin säähavaintoasemat.

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen havaintoasemilla mitatut auringon lyhyt- ja pitkäaaltoisen säteilyn havaintoarvot minuutin välein. Lyhytaaltoisia säteilysuureita ovat kokonaissäteily, suora säteily, heijastunut säteily, hajasäteily ja säteilytase. Pitkäaaltoisia säteilysuureita ovat ulossäteily ja vastasäteily. Lisäksi aineisto sisältää auringonpaisteen kestoajan ja ultraviolettisäteilyn (UVB) havaintoarvot.

Pääkaupunkiseudun auringon säteilyenergia, aurinkopaneeleille sopivat sijainnit ja sähköntuottopotentiaali (MWh/vuosi) rakennuksittain. Aineisto koostuu kolmesta tasosta: 1) auringon säteilyenergia katoille, kWh/m2/vuosi (tiff), 2) aurinkopaneeleille sopiva ala katolla (shp) ja 3) pinta-ala (m2) sekä aurinkosähkön tuottopotentiaali (MWh/v) rakennuksittain (shp). Auringon säteilyenergia katoille on mallinnettu käyttäen kaupunkien pistepilviaineistoja, jotka ovat Espoon osalta peräisin vuodelta 2013, Vantaan osalta vuodelta 2012 ja Helsingin osalta vuosilta 2008-2013. Mallinnuksessa on otettu huomioon suora ja pilvistä heijastunut säteily, katon muoto ja suunta, varjostukset rakennuksista ja puista sekä auringon asema eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Aurinkopaneeleille soveltuva ala on määritetty valitsemalla ne katon osat, joille tulee säteilyä yli 847 kWh/m2/vuosi, yhtenäistä pinta-alaa on vähintään 5 m2 ja etäisys katon reunasta on yli 0,5 metriä. Sähkön vuosituoton potentiaalia laskettaessa on oletettu aurinkopaneelien hyötysuhteeksi 15 % ja niiden olevan asennettu katon suuntaisesti myös tasakatoilla. Rakennuksen aurinkopaneeleille soveltuva maksimipinta-ala on neliömetreinä kentässä p_ala_m2 ja sähkön vuosituotto (MWh/v) kentässä sahk_mwh_v. Seutuatlas-karttapalvelussa voit valita tason "Aurinkopaneeleille sopivat sijainnit"; joka näyttää, mihin osaan kattoa tulee vuositasolla riittävästi auringon säteilyä. Aurinkosähköpotentiaali kilowattitunteina vuodessa sekä aurinkopaneeleille sopiva ala neliömetreinä löytyvät kunkin rakennuksen tiedoista. Aineisto on valmistunut Decumanus-hankkeessa ja sen on tuottanut hankkeessa mukana ollut belgialainen paikkatietopalveluihin erikoistunut yritys Eurosense. Aineistoa ei päivitetä.