Pääkaupunkiseudun auringon säteilyenergia, aurinkopaneeleille sopivat sijainnit ja sähköntuottopotentiaali (MWh/vuosi) rakennuksittain. Aineisto koostuu kolmesta tasosta: 1) auringon säteilyenergia katoille, kWh/m2/vuosi (tiff), 2) aurinkopaneeleille sopiva ala katolla (shp) ja 3) pinta-ala (m2) sekä aurinkosähkön tuottopotentiaali (MWh/v) rakennuksittain (shp). Auringon säteilyenergia katoille on mallinnettu käyttäen kaupunkien pistepilviaineistoja, jotka ovat Espoon osalta peräisin vuodelta 2013, Vantaan osalta vuodelta 2012 ja Helsingin osalta vuosilta 2008-2013. Mallinnuksessa on otettu huomioon suora ja pilvistä heijastunut säteily, katon muoto ja suunta, varjostukset rakennuksista ja puista sekä auringon asema eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Aurinkopaneeleille soveltuva ala on määritetty valitsemalla ne katon osat, joille tulee säteilyä yli 847 kWh/m2/vuosi, yhtenäistä pinta-alaa on vähintään 5 m2 ja etäisys katon reunasta on yli 0,5 metriä. Sähkön vuosituoton potentiaalia laskettaessa on oletettu aurinkopaneelien hyötysuhteeksi 15 % ja niiden olevan asennettu katon suuntaisesti myös tasakatoilla. Rakennuksen aurinkopaneeleille soveltuva maksimipinta-ala on neliömetreinä kentässä p_ala_m2 ja sähkön vuosituotto (MWh/v) kentässä sahk_mwh_v. Seutuatlas-karttapalvelussa voit valita tason "Aurinkopaneeleille sopivat sijainnit"; joka näyttää, mihin osaan kattoa tulee vuositasolla riittävästi auringon säteilyä. Aurinkosähköpotentiaali kilowattitunteina vuodessa sekä aurinkopaneeleille sopiva ala neliömetreinä löytyvät kunkin rakennuksen tiedoista. Aineisto on valmistunut Decumanus-hankkeessa ja sen on tuottanut hankkeessa mukana ollut belgialainen paikkatietopalveluihin erikoistunut yritys Eurosense. Aineistoa ei päivitetä.

Aineisto on rasterikarttataso, joka on tuotettu lineaarisella regressiomallilla. Karttataso on tuotettu Turun alueelta ja Turun lisäksi edustettuna on jonkin verran lähikuntien alueita. Lämpösumma-aineistossa (Turku_lamposumma…) selitettävänä muuttujana on ollut yli 25 asteen rajan ylittävien astetuntien määrä. Selittävinä muuttujina ovat toimineet vesialueisiin, suhteelliseen korkeuteen ja kaupunkimaiseen maankäyttöön liittyvät muuttujat, joista osa on Avoindata.fi -alustalla omina aineistoinaan. Kunkin tilanteen mallintamisessa on käytetty ao. tilanteeseen sopivinta selittävän muuttujan vyöhykekokoa, joka on määritelty muuttujakohtaisesti korrelaatioanalyysin ja subjektiivisen, aihepiiriin liittyvän teoriataustaan pohjautuvan harkinnan perusteella. Lämpösumma-aineiston resoluutio on 250 m ja aineisto kattaa maa-alueet.

Yksittäisten puunrunkojen tunnistamista varten on ensin tuotettu lavtuspeittoaineisto. Se saatiin vuoden 2013 seudullisesta väärävärikuvasta luodun NDVI-rasterin ja rakennuspolygonien avulla. NDVI-rasterista valittiin yli 2-metriset kasvillisuutta sisältävät kohteet, jotka eivät ole rakennuksia. Analyysin pohjana olevassa laserkeilausaineistossa on Helsingin koillisosissa kohinaa, jolle ei ollut tehtävissä mitään ja joka aiheuttaa sen, että latvuspeittävyys kohinan alueella jää hieman todellista alhaisemmiksi. Runkojen sijainnit selvitettiin latvuspeiton avulla etsimällä latvuksen korkein kohta käyttäen latvukselle oletuksena 3,5 m halkaisijaa. Aineiston on Decumanus-hankkeessa tuottanut Saksan avaruustekniikan tutkimuskeskus DLR. Aineisto on saatavilla HSY:n karttapalvelusta osoitteessa https://kartta.hsy.fi

Aineisto on rasterikarttataso, joka on tuotettu lineaarisella regressiomallilla. Karttataso kattaa Tampereen lisäksi jonkin verran lähikuntien alueita. Regressiomalli on kalibroitu Turun alueella, minkä jälkeen mallia on sovellettu Tampereen alueella. Regressiomalli on kalibroitu Turussa siten, että selitettävänä muuttujana on ollut TURCLIM-havaintoverkoston (https://sites.utu.fi/turclim/) mittaama ilman lämpötila. Selittävinä muuttujina ovat toimineet vesialueisiin, suhteelliseen korkeuteen ja kaupunkimaiseen maanpeitteeseen liittyvät muuttujat, joista osa on Avoindata.fi -alustalla omina aineistoinaan. Kunkin tilanteen mallintamisessa on käytetty ao. tilanteeseen sopivinta selittävän muuttujan vyöhykekokoa, joka on määritelty muuttujakohtaisesti korrelaatioanalyysin ja subjektiivisen, aihepiiriin liittyvän teoriataustaan pohjautuvan harkinnan perusteella. Turussa tehdyn mallin kalibroinnin jälkeen mallia on sovellettu Tampereen alueella, josta on ollut käytettävissä samat selittävät muuttujat kuin Turustakin. Mallin soveltamisessa Tampereen alueella on hyödynnetty lisäksi Ilmatieteen laitoksen havaintoasemien referenssilämpötiloja. Lämpötila-aineiston resoluutio on 100 m ja se kattaa maa-alueet.

Mallista saadaan mm. merkitsevän aallonkorkeuden ja -suunnan tuntiarvokentät.

Aineisto sisältää Liikenneviraston tiesääjärjestelmän tuottamia tietoja tiestöllä vallitsevasta kelistä ja säästä. Teiden varsilla on lähes 500 keliä ja säätä havainnoivaa tiesääasemaa. Eniten asemia on rannikkoseudulla ja eteläisessä Suomessa. Tiesääasemilta saadaan tietoja 10-15 min välein erilaisilta tienpinta-antureilta tien pinnan oloista sekä meteorologisilta antureilta vallitsevasta säästä. Tiesääasemien sijainnista johtuen sääanturitietojen luotettavuus ja tiedon vertailtavuus asemien kesken on heikompi kuin Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien tiedoilla, jotka on sijoitettu meteorologisesti edustavimpiin paikkoihin. Tiesääasemilla pääpaino on kelin mittaus ja asemat on siksi sijoitettu eri metodein kuin säähavaintoasemat.

SILAM (System for Integrated modeLling of Atmospheric coMposition) on leviämismalli, joka on kehitetty ilmakehän koostumuksen ja ilmanlaadun arvioimiseksi sekä hätätilannepäätöksien tueksi. Aineisto sisältää ilmanlaatuennusteen keskeisimmille ympäristön haitallisille aineille: CO, NO, NO2, O3, SO2, PM10 ja PM2.5. Ennustemalllin data kattaa Euroopan alueen. Uusi ennusteajo tulee saataville kerran vuorokaudessa.

Ilmatieteen laitoksen URCLIM-hankkeessa mallinnettiin rakentamisen vaikutuksia kaupunki-ilmastoon nykyoloissa ja lähitulevaisuudessa. Tuloksissa terminen mukavuus, kesäkauden lämpötila ja talvikeli nykyilmastossa (1980-2009) sekä tulevaisuuden ilmastoissa 2020-2049 ja 2040-2069 käyttäen tyypillisiä oloja kuvaavia ns. testivuosien (TRY) ilmastoaineistoja (Jylhä et al., 2011). Tulokset on mallinnettu tulevaisuuden ilmaston 2020-2049 osalta käyttäen sekä URCLIM-projektissa esiteltyä "suburban densification 1" -kaupungin kasvukehitystä (maltillinen kaupunkikehitys) että "suburban densification 2" -kaupungin kasvukehitystä (nopea kaupunkikehitys). Vuosien 2040-2069 ilmaston osalta on mallinnuksessa käytetty vain "suburban densification 2" -kaupungin kasvukehitystä (nopea kaupunkikehitys). Mallissa on käytetty RCP8.5 -skenaariota (merkittävä kasvu kasvihuonekaasupäästöissä globaalisti). Aineistoa ei päivitetä. Vuorokauden keskilämpötila kesä-elokuussa: - Mallilla laskettu lämpötila kahden metrin korkeudella Terminen mukavuus: - Koettu terminen mukavuus (kohtalainen tai ankara kuumarasitus) tunteina - Laskettu SURFEX-mallilla käyttäen termistä mukavuusindeksiä, UTCI - UTCI = Universal Thermal Climate Index - UTCI kuvaa ihmisen kokemaa termistä mukavuutta ja sen laskemisessa käytetään lämpötilan lisäksi ilmankosteutta, tuulen nopeutta ja auringonsäteilyä - UTCI perustuu mutkikkaaseen ihmisen lämpötasapainomalliin ja sen laskemista varten tarvitaan oma mallinsa - Näissä laskuissa on käytetty yksinkertaistettua UTCI-mallia Keli: - RoadSurf-mallin ennuste testivuoden (nykyilmasto, 2020-2049 ja 2040-2059) vaikeiden talvikelien lukumäärästä tunteina Lisätietoja: - URCLIM-projekti: http://urclim.prod.lamp.cnrs.fr/ - Ilmasto eri jaksoina: Jylhä, K., Kalamees, T., Tietäväinen, H., Ruosteenoja, K., Jokisalo, J., Hyvönen, R., Ilomets, S., Saku, S., Hutila, A., 2011. Rakennusten energialaskennan testivuosi TRY2012 ja arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista (test reference year 2012 for building energy demand and impacts of climate change). Finnish Meteorological Institute, Reports 6. Mikäli käyttäjä suunnittelee tietojen käyttöä ammattimaista tai virallista kaupunkisuunnittelutehtävää varten, suosittelemme perehtymistä meta- ja taustatietoihin. Tarvittaessa käyttäjä voi ottaa yhteyttä Ilmatieteen laitoksen asiantuntijaan (carl.fortelius(at)fmi.fi).

Ilmatieteen laitoksen salamanpaikannin havaitsee ja paikantaa salamoita koko Suomessa. Havainnot sisältävät maasalamat osaiskuineen sekä osan pilvisalamoista. Pilvisalamoiden havaintotehokkuus on kuitenkin oleellisesti heikompi kuin maasalamoiden. Keskeisimmät paikantimen ilmoittamat parametrit ovat aika- ja paikkatieto. Järjestelmä ilmoittaa lisäksi mm. huippuvirta- sekä paikannusepätarkkuusarvion. Maasalamoiden osalta paikannustarkkuus (maakontaktipiste) on tyypillisesti alle 1 km, mutta paikannustarkkuus vaihtelee paikannuksesta toiseen. Kokonaisuudessaan datassa esiintyy koko sallittu jatkumo aina maksimiarvoon 25 km asti. Pilvisalamoiden osalta virhearviot ovat tyypillisesti suurempia, mutta toisaalta niiden sijaintia ei muutenkaan voi täsmällisesti määritellä yhdellä ainoalla pisteellä (ei ole maakontaktia).

Aineisto sisältää Ilmatieteen laitoksen kolmelta mastomittauspaikata mitattuja lämpötilan, suhteellisen kosteuden ja tuulen havaintotietoja. Näitä havaintosuureita on eri korkeustasoilta, mastopaikasta riippuen 2 metristä aina 327 metrin korkeuteen.